Sari Virta tutki mediaklusterin toimintaa siinä esiintyvien jännitteiden näkökulmasta. Artikkeli Managing Organisational Tensions in Cross‐Sector Collaboration: The Case of Mediapolis on nyt julkaistu.
Media-alan tutkimussäätiö myönsi minulle 4.2.2020 matka-apurahan tutkimukseni ”Managing Organisational Tensions and Strategic Paradoxes in Hybrid Organisation Collaboration: Case Mediapolis” esittämiseen WMEMC (World Media Economics and Management Conference) -tapahtumassa Roomassa toukokuussa 2020. Reilu kuukausi apurahan myöntämisen jälkeen koronavirus ja Covid-19 -pandemia kuitenkin sulkivat paitsi Suomen myös Euroopan.
Konferenssia siirrettiin vuodella eteenpäin ja silloinkin se pystyttiin järjestämään vain virtuaalisesti. Tuossa virtuaalisessa konferenssissa pääsin esittämään tutkimukseni tuloksia kansainväliselle tutkijayhteisölle. Väliaikana työstin konferenssipaperiin perustuvaa artikkelia kirjoittajakumppanini kanssa, ja jatkoimme sen viimeistelyä konferenssin jälkeen. Paperi julkaistiin Media and Communication -lehdessä tammikuussa 2022 otsikolla: Managing Organisational Tensions in Cross‐Sector Collaboration: The Case of Mediapolis. Artikkeli on vapaasti luettavissa ja tulostettavissa julkaisun sivulla. Tässä kirjoituksessa tiivistän tutkimukseni ja artikkelin keskeisimmät tulokset.
Yhteistyötä julkisen ja yksityisen sektorin välillä on pidetty hyödyllisenä ja jopa välttämättömänä menestykselle kilpailun kiristyessä muuttuvassa maailmassa. Erityisesti media-alan toimintaympäristö on ollut radikaalin muutoksen kourissa jo pitempään. Keinona tässä ympäristössä selviytymiseen on esitetty verkostomaista toimintaa sekä jaettua arvonluontia ja yhteistä innovointia yli organisaatiorajojen.
Rajoja ylittävän yhteistyön tärkeydestä on helppo olla yleisellä tasolla samaa mieltä, mutta sen onnistunut toteutus on huomattavasti vaikeampaa. Yhteistyön osapuolten strategisten tavoitteiden ja operatiivisten toimintatapojen eroavaisuudet ilmenevät monenlaisina jännitteinä, jotka haastavat yhteistyötä käytännössä. Näitä jännitteitä tarkastelin tutkimuksessa, jonka empiirisenä casena oli yhteistyön kehittäminen ja kehittyminen mediaklusteri Mediapoliksessa.
Mediapoliksen toimintaidea on sen verkkosivujen mukaan olla media-alan yritysten kasvava ja kehittyvä keskus sekä verkosto. Olen seurannut Mediapoliksen tarinaa vuodesta 2011 lähtien. Mediapoliksessa on pyritty tuottamaan yhteistä ja jaettua arvoa erityisesti yhteistyön ja innovatiivisen sisältökehityksen alueilla. Yhteinen visio on ollut vahvasti jaettu ja strategisella tasolla yhteistyölle on ollut organisaatioiden tuki, mutta erilaiset operatiivisen tason jännitteet ovat haastaneet klusterin tehokasta toimintaa käytännössä.
Julkaistun artikkelin näkökulma oli erityisesti Mediapoliksen alkuvaiheen kehittämisessä. Jännitteet, jotka nousivat haasteiksi uuden mediaklusterin tässä kehitysvaiheessa, voi tiivistää seuraavasti:
Tämän jännitteen taustalla voi hahmottaa erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin organisaatioiden perustavanlaatuisesti erilaiset tavoitteet, kulttuurit ja toiminnalliset käytännöt. Yksityisten yritysten fokus on tuloksessa ja kasvussa lyhyehköllä perspektiivillä, kun taas julkiset organisaatiot painottavat vakautta ja nykytoiminnan varaan rakentuvaa pitkän tähtäimen kehitystä. Myös julkisten organisaatioiden hitaus, byrokraattinen päätöksenteko ja riippuvuus julkisesta sääntelystä ja politiikoista aiheuttivat jännitteitä sektorirajat ylittävälle yhteistyölle. Mitä lähemmäs käytännön kysymyksiä ja toimintaa Mediapoliksen kehittäminen eteni, sitä voimakkaammin tämä kitka näytti nousevan esiin.
Strategisella tasolla oli laaja yhteisymmärrys siitä, että Mediapolis on osallistuvien yritysten yhteinen, tavoittelemisen arvoinen unelma. Jaettu strateginen tavoite on toki sektorirajat ylittävän yhteistyön välttämätön perusta, mutta sillä ei voi korvata käytännön toiminnan jäykkyyksiä ja yhteensopimattomuuksia. Mikäli yhteistyön suunnittelu jää strategiselle tasolle, ja käytännön kysymyksiä ei saada ratkaistua, turhautuvat yhteistyön tekijät ja prosessi hidastuu. Mediapoliksessa myös kehittämisen tukena käytetyn julkisen rahoituksen ehdot painottivat mallien ja periaatteiden tasoa, kun taas käytännön kysymykset esimerkiksi yhteisestä hinnoittelusta osoittautuivat toiminnan kannalta hankaliksi.
Vaikka yhteistyöstä oltiinkin Mediapoliksessa strategisella tasolla samoilla linjoilla, eri organisaatioiden omat tavoitteet ja painotukset olivat usein törmäyskurssilla yhteisten tavoitteiden ja ”pyyteettömän” yhteistyön kanssa. Yksittäisten organisaatioiden strategisia tavoitteita oli vaikea yhdistää Mediapoliksen strategioiden kanssa. Kuvaava esimerkki tästä oli päätöksenteko, johon Mediapoliksella yhteenliittymänä ei juurikaan ollut mandaattia, vaan päätökset jouduttiin hakemaan jokaisesta yksittäisestä organisaatiosta erikseen. Tämä luonnollisesti hidasti ja jäykisti yhteistä kehittämistä. Kuten aikaisemmassakin tutkimuksessa on havaittu, kunkin toimijan ”kotiorganisaation” tarpeet helposti jyräävät yhteisten tavoitteiden yli, vaikka kaikki jakaisivatkin yleistason ajatuksen yhteistyön tärkeydestä.
Teoreettisena taustana jännitteiden tarkastelulle käytettiin niin mediaklusterien analyysia, sektorirajat ylittävän yhteistyön ja hybridiorganisaatioiden (hybrid organisations) tutkimusta kuin dualiteettienkin (duality) näkökulmia. Näihin voi tutustua tarkemmin julkaistussa artikkelissa, kuten myös Mediapolikseen case-tutkimuksen kohteena.
Tutkimuksen tulokset ovat hyödyllisiä sektorirajat ylittävän yhteistyön sekä mediaklusterien toiminnan käynnistämisen ja johtamishaasteiden pohdinnassa. Jännitteiden ennakointi, tunnistaminen ja hallinta ovat keskeisiä yhteistyön tavoitteena olevien innovaatioiden ja jaetun arvon luomisessa. Jännitteitä ei voi välttää tai ratkaista, vaan niiden kanssa on opittava elämään kussakin toimintaympäristössä.
Mediapoliksenkin kehittäminen jatkuu. Moniin asioihin ja käytäntöihin on jo tehty muutoksia ja löydetty ratkaisuja tai ainakin etenemismahdollisuuksia varsinaisen tässä artikkelissa tarkastellun empiirisen tutkimusjakson jälkeen.
Kiitän Media-alan tutkimussäätiötä lämpimästi saamastani tuesta paitsi väitöskirjaprojektiini myös sen jälkeiseen tutkimustulosten syventämiseen ja julkaisemiseen kansainvälisesti.
Media-alan tutkimussäätiö on myöntänyt Sari Virralle apurahaa vuonna 2020.
