Kohti hiilineutraalia median tuotantoa ja jakelua

Kohti hiilineutraalia median tuotantoa ja jakelua -tutkimus kartoittaa digitaalisen median päästöjen lähteitä ja keinoja näiden päästöjen vähentämiseksi nyt ja lähitulevaisuudessa. Selvitys keskittyy erityisesti digitaalisen median tuotantojärjestelmien ja jakelualustojen ympäristökuormaan ja sen pienentämiseen teknologiavalinnoilla ja ohjelmointiratkaisuilla.

Mediatuotteen välittömät ilmastovaikutukset syntyvät kolmessa vaiheessa: tuotannossa, levittämisessä ja kuluttamisessa. Tuottamisessa keskeistä ovat ne fyysiset ja digitaaliset välineet, joiden avulla tuote luodaan. Levittämisessä esiin nousevat jaettavan digitaalisen mediatuotteen tiedostokoko ja se, miten laajalti tuotetta jaetaan eri digitaalisten kanavien välityksellä. Kuluttamisessa ilmastovaikutukset ovat riippuvaisia siitä, kuinka moni mediatuotetta kuluttaa ja milloin sekä se, minkälaisilla välineillä kuluttaminen tapahtuu.

Median tuotantoon ja kuluttamiseen käytettävät laitteet, niiden käyttöikä ja valmistamisesta muodostuva hiilijalanjälki ovat keskeinen tekijä hiilijalanjäljen osalta. Laitteiden pitkäikäisyys, materiaalien kierrätysaste ja vastaavat asiat voivat vaikuttaa yllättävänkin paljon kokonaiskuormaan. Laitteistojen elinkaaren hallinnalla ja laitteistojen tuotannossa tehdyillä valinnoilla onkin huomattavan suuri osuus päästöjen minimoinnissa, mutta mediasisältöjen rikastuessa jakelukanavien väliset erot energiatehokkuudessa korostuvat.

Median jakelu muodostaa eri arvioiden mukaan 60–70 % median kokonaisketjusta aiheutuvista päästöistä. Mitä suurempi tiedostokooltaan ja yleisöltään jaettava mediasisältö on, sitä enemmän päästöjä tästä aiheutuu. Tästä seuraa se, että isommat tiedostot, kuten videot ja hyvin korkealaatuiset kuvat, aiheuttavat jakelussa enemmän päästöjä kuin esimerkiksi tekstipohjainen media muutamalla heikompilaatuisella kuvalla varustettuna, tekstin ja kuvien määrästä jossain määrin riippuen.

Varsinaisen mediasisällön lisäksi merkittävä osa mediasivustojen synnyttämästä internetliikenteestä koostuu markkinointia tukevasta liikenteestä, jota käytetään mediakuluttajien tunnistamiseen, seurantaan, markkinoinnin kohdentamiseen, mahdollisiin mainoshuutokauppoihin ja itse markkinointiin.

Toimenpidesuositukset hiilijalanjäljen tehokkaaseen pienentämiseen

Median aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen vaatii usein valintoja, jotka voivat olla ristiriidassa organisaation muiden tavoitteiden kanssa. Päästöjen alentaminen esimerkiksi laskemalla jaettavan median kokoa voi vaikuttaa negatiivisesti median kuluttajan käyttökokemukseen. Keskeiseksi kysymykseksi nouseekin se, miten navigoida näiden jokseenkin ristiriitaisten tavoitteiden välillä ja miten löytää ratkaisuvaihtoehtoja, joissa kumpikaan tavoite ei ainakaan merkittävästi heikenny.

Alle on listattu tutkimuksen toimenpidesuosituksia hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Listaus ei ole suoraan kattava, vaan sen tarkoitus on toimia enemmänkin keskustelun pohjana. Lisäksi listan eri kohtien merkityksellisyys ja oleellisuus riippuu myös organisaatiosta itsestään ja sen tarkemmasta roolista median tuotannossa, jakelussa ja kulutuksessa.

• Enemmän tekoälyä ja personointia vrt. saman sisällön ja sisältörakenteen tarjoaminen kaikille. Uudet teknologiat mahdollistavat yhä paremman sisällön personoinnin ja jopa luomisen käyttäjäkohtaisesti. Tämänkaltainen personointi johtaa kuitenkin helposti suurempaan hiilijalanjälkeen muun muassa kielimallien käytön vaatiman energiamäärän takia, erityisesti verrattuna tilanteeseen, jossa sisältö tarjotaan samanlaisena kaikille käyttäjille.
• Median parempi fokusointi yleisölle vrt. mahdollisimman suuren yleisön tavoittaminen. Laajojen yleisöjen saavuttaminen on usein keskeinen tavoite tuotetulle medialle. Yleisön kasvaessa kasvaa kuitenkin myös hiilijalanjälki esimerkiksi jakelusta aiheutuvien päästöjen myötä. Suuren tavoitettavuuden lisäksi onkin hyvä pohtia, miten saavutetaan parempi kohdennus ja mitkä ovat kohdentamisen aiheuttamat vaikutukset hiilijalanjälkeen.
• Median jakelun ajoittaminen yleisön vrt. muiden tekijöiden (kuten sähköntuotannon) pohjalta. Mediasisältö, kuten uutiset, pyritään usein jakamaan silloin, kun jotain tapahtuu tai kun sen vaikuttavuus ja saavutettavuus on ajallisesti paras mahdollinen. Yhtenä kriteerinä jakelun ajoittamiselle voisi toimia myös se, milloin se on hiilijalanjäljen suhteen edullisinta esimerkiksi energiantuotannon vuoksi.
• Sisällön lataaminen päätelaitteeseen mobiiliverkon kautta vrt. WiFi-yhteyden kautta. WiFin kautta ladattu mediasisältö tuottaa lähtökohtaisesti vähemmän päästöjä kuin mobiiliverkon kautta ladattu sisältö, mutta jälkimmäinen mahdollistaa median kulutuksen melkeinpä missä vain. Tuottaja voi pohtia keinoja, joilla suositellaan WiFi-verkon käyttöä mobiiliverkon sijaan, erityisesti suuria mediatiedostoja ladattaessa.
• Teknisesti laadukkaampi sisältö vrt. median optimointi esimerkiksi pienille näytöille. Mediasisältöä saatetaan tuottaa tavalla, joka mahdollistaa sen kulutuksen erilaisilta laitteilta. Median kulutus pienemmiltä näytöiltä mahdollistaa pienempien mediatiedostojen käytön, mikä taas johtaa pienempään hiilijalanjälkeen. Tässä yhteydessä esiin nousee mahdollisuus löytää keinoja, jotka edesauttavat median kulutusta lähtökohtaisesti pienemmän hiilijalanjäljen aiheuttavilta laitteilta.
• Ulkoasun rikkaus vrt. pelkistetyn designin suosiminen. Mahdollisimman puoleensavetävän ulkoasun luomiseksi suunnittelijat käyttävät usein kuvia, videoita sekä muita graafisia elementtejä ja fontteja. Nämä kuitenkin johtavat myös suurempaan tiedostokokoon. Paikoin voikin olla perusteltua karsia näiden elementtien määrää, käyttää laitteista valmiiksi löytyviä oletusfontteja ja estää videoiden automaattinen lataaminen.
• Useiden analytiikkaohjelmien pyörittäminen ja tietojen edestakainen, reaaliaikainen lähetys vrt. vähemmän analyysia. Median kulutuksen seuraamiseen ja parempaan personointiin käytetään monenlaisia analytiikkasovelluksia, joiden vaatimien osien ja usein reaaliaikaisen datan määrä kasvattaa myös median kulutukseen liittyvän liikenteen määrää. Tämä lisää myös osaltaan median jakelusta ja kulutuksesta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä. Analytiikan käytön yhä laajentuessa voidaan kysyä, onko kaikki esimerkiksi verkkosivustoihin asetettu analytiikka ja datankeruu tarpeellista vai riittäisikö vähempi. Tämä vähentäisi myös datan käsittelyyn vaadittavien resurssien määrää.

Median tuotannossa ehkä suurimmat mahdollisuudet vähentää ympäristökuormaa, laskea kustannuksia ja jopa parantaa käyttäjäkokemusta tulevat analytiikan ja mainosjakelun optimoinnin uudelleen miettimisestä. Käyttökokeiden ja konsulttiselvitysten perusteella näyttää siltä, että useimmilla mediasivustoilla on runsaasti päällekkäisiä sovelluksia ja joskus jopa satoja seurantapalveluita. Mikäli näitä kyetään optimoimaan, on saatavissa selviä ja mitattavia hyötyjä sekä käyttäjille että median tuottajille.

Kohti hiilineutraalia median tuotantoa ja jakelua -selvityksen loppuraportti (pdf)

Selvityksen toteutti työryhmä: Matti Rossi, Juho Lindman, Veera Järvenpää ja Kari Koskinen. Media-alan tutkimussäätiö rahoitti hankkeen osana vuoden 2023 erityisteemaa.