HIPPO-tutkimuksessa tavoiteltiin ymmärrystä siitä, miten opettajat ja oppilaat kokevat digitaaliset oppimispolut, joita koronapandemian myötä on syntynyt.
Åbo Akademi toteutti HIPPO – hybridi oppimispolku -hankkeen yhteistyössä Otavan ja Schildts & Söderströmin kustantamoiden kanssa. Hankkeen tavoitteena oli ymmärtää opettajien ja oppilaiden kokemuksia digitaalisista oppimateriaaleista ja oppimisympäristöistä. Kokemukset etäkoulusta pitivät sisällään niin myönteisiä kuin kielteisiäkin asioita.
Kokonaisuutena näyttää siltä, että oppilaiden ja opettajien näkökulmasta etäkoulu oli kuormittava erityisesti sosiaalisten suhteiden ja vuorovaikutuksen muuttumisen johdosta. Oppilaat kertoivat päivien ja oppiaineiden samankaltaisuudesta ja kouluun perinteisesti liitetyn rytmin katoamisesta. Opettajat kokivat vaikeaksi saada kontaktia oppilaisiin. Raskaaksi etäkoulussa koettiin erityisesti se, että se koronaepidemian aikana pitkittyi ja korvasi perinteisen koulun kokonaan.
Positiivisena nähtiin se, että alkuhankaluuksien jälkeen etäkoulun järjestäminen onnistui teknisestä näkökulmasta kuitenkin melko hyvin. Sekä oppilaat että opettajat suhtautuivatkin myönteisesti ajatukseen erilaisten hybridimallien käyttöön ottamisesta tulevaisuudessa: esimerkiksi mahdollisuus osallistua opetukseen satunnaisesti etänä nähtiin hyvänä asiana.
Digitaalisuuden merkitys on viime vuosina kasvanut merkittävästi oppimateriaaleissa. Erityisesti kokonaan sähköisiin ylioppilaskirjoituksiin siirtymisen vuonna 2019 jälkeen digitaaliset oppimateriaalit ovat kasvattaneet lukiossa voimakkaasti suosiotaan. Kustantamojen edustajat kertoivat, että ero esimerkiksi lukion ja yläasteen välillä on merkittävä ja paperikirjat ovat tällä hetkellä yläasteella huomattavasti suositumpia kuin lukiossa.
Digitaalisuuden korostuminen on merkinnyt sitä, että perinteiset kustantamot joutuvat nyt kilpailemaan myös ohjelmistoalan yritysten kanssa. Erityisesti vuorovaikutus ja käytettävyys on tärkeää digitaalisten materiaalien kanssa. Oppikirjaa ei voi suoraan siirtää digitaaliseen muotoon vaan sen suunnittelu vaatii uutta ohjelmistoalan osaamista ja työpanosta, esimerkiksi aiempaa merkittävästi suurempaa määrää koodareita.
Laajemmassa näkökulmassa vaikuttaa siltä, että kustantamot eivät olleet erityisen hyvin valmistautuneita etäopetukseen eivätkä olleet huomioineet sitä kehitystyössään. Oppimateriaalien sovittamisessa etäopiskeluun kohdattiinkin monenlaisia haasteita.
On varsin todennäköistä, että tulevina vuosina koulu siirtyy yhä enemmän hybridioppimisen suuntaan. On yhtäältä selvää, ettei etäkoulu voi korvata perinteistä fyysistä koulua. Korona-ajan etäkoulukokemukset ovat tehneet entistäkin näkyvämmäksi, miten keskeisiä nuorten hyvinvoinnille ja oppimiselle koulussa tapahtuva vuorovaikutus ja fyysiset kohtaamiset ovat.
Samaan aikaan etäkoulu on kuitenkin myös nostanut esiin tilanteita, jotka voitaisiin tarvittaessa toteuttaa etäopetuksena. Esimerkiksi oppilaiden esiin nostamat tilanteet kevyen nuhan tapaisista tilanteista, joissa he eivät varsinaisesti kokeneet itseään sairaiksi ja olisivat halunneet osallistua opetukseen, mutteivät toisaalta halunneet tartuttaa koulutovereitaan, voisivat sopia hybridiopetukseen. Etäkouluaikana kertyneiden kokemusten avulla on entistä helpompaa toteuttaa satunnaisesti tilanteita, joissa osa oppilaista on paikalla luokassa ja osa kotona.
Näitä mahdollisia tulevaisuuksia silmällä pitäen olemme keränneet do’s/don’ts -listoja, joiden on tarkoitus auttaa hybridiopetuksen suunnittelussa ja toimia suuntaviittoina toimiviksi havaittuihin käytänteisiin.
Klikkaa kuvia avataksesi listat pdf-dokumentteina.
Hippo-hankkeen loppuraportti (pdf)
Media-alan tutkimussäätiö rahoitti hanketta vuonna 2020 osana sen vuoden tutkimusteemaa.
