Jaana Kallioniemi tutki pro gradu -tutkielmassaan, minkälaisia voimavaroja ja vaatimuksia radiojuontajilla on työssään. Kallioniemi osallistui Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailuun.
Radiotyö ei ole tänä päivänä enää samanlaista kuin se oli joskus vuosia sitten. Aikaisemmin harvalla kuuntelijalla oli käsitys siitä, miltä juontaja näyttää, ja radiojuontajan työ koostui pääosin lähetysten tekemisestä.
Nykyään sosiaalinen media on olennainen osa radiotyötä, ja somen myötä radiojuontajan työnkuva on laajentunut. Radiojuontajilta vaaditaankin nykyisin lähetysten tekemisen lisäksi myös sisältöjen tuottamista useisiin somekanaviin. Radiotyö onkin muuttunut entistä monikanavaisemmaksi, mikä on asettanut juontajan työlle uudenlaisia vaatimuksia.
Radiotyön muutos on herättänyt pohtimaan radiojuontajien työhyvinvointia ja sitä, miten juontajat itse kokevat työn monikanavaisuuden ja sosiaalisen median käytön osana työtään. Maisterintutkielmassani tarkastelin kuudesta radiojuontajan teemahaastattelusta koostuvan aineistoni avulla, minkälaisia kuormittavia tekijöitä eli vaatimuksia ja minkälaisia työhyvinvointia edistäviä tekijöitä eli voimavaroja radiojuontajilla on työssään.
Analyysini perusteella muodostui yhteensä kahdeksan luokkaa: neljä työn voimavaroista ja neljä työn vaatimuksista.
Työn ominaisuudet voimavarana. Radiojuontajat mielsivät työssään innostaviksi ja motivoiviksi asioiksi työkaverit ja työyhteisön ilmapiirin sekä vuorovaikutuksen kuuntelijoiden kanssa. Työssä innostavana asiana mainittiin myös se, että koko kanavaa tehdään ikään kuin yhdessä. Myös useiden työn piirteiden, kuten työn vaihtelevuuden, ennakoimattomuuden, monikanavaisuuden sekä uuden oppimisen ja kokeilemisen nähtiin tuovan työssä energiaa ja motivaatiota.
Sosiaalinen media voimavarana. Sosiaalisen median koettiin mahdollistavan ja helpottavan vuorovaikutusta yleisön kanssa ja tuovan juontajia ja yleisöä lähemmäs toisiaan. Somen nähtiin luovan juontajille myös mahdollisuuksia vaikuttaa työhönsä, sillä juontajat kertoivat hyödyntävänsä lähetysten ja spiikkien suunnittelussa somesta nousevia trendejä tai ilmiöitä. Somea pidettiin myös hyvänä markkinoinnin välineenä, ja some voi tuoda juontajien työtä eri ikäryhmien tietoisuuteen, minkä mainittiin myös tuovan motivaatiota.
Yleisöpalaute voimavarana. Yleisöpalaute miellettiin radiojuontajien työssä tärkeäksi tekijäksi. Palautteella nähtiin olevan merkitystä erityisesti muutostilanteissa ja epävarmuuden hetkinä. Erityisesti positiivinen yleisöpalaute koettiin työssä motivaatiotekijänä, joka voi kannustaa tekemään työtään paremmin. Sosiaalisen median koettiin helpottaneen palautteenantamista, ja sitä pidettiin toisaalta positiivisena asiana radiojuontajan työn kannalta. Palautteenannon helppous ja mahdollisuus palautteen nimettömyyteen voi esimerkiksi kannustaa yleisöä osallistumaan rohkeammin juttuihin.
Yksilöön liittyvät työn voimavarat. Radiojuontajan persoonallisuudella nähtiin olevan työssä iso merkitys, jopa isompi kuin radiojuontajan tuottamilla sisällöillä. Myös henkilöbrändit miellettiin persoonien ohella yhä tärkeämmiksi. Kaikki eivät nähneet henkilöbrändin rakennusta juontajille pakollisena, mutta sen todettiin olevan hyödyllistä. Aikaisemmalla kokemuksella julkisesta työstä koettiin olevan jossain määrin hyötyä juontajan työssä: negatiiviseen palautteeseen osaa suhtautua kokemuksen myötä neutraalimmin ja myös ihmisten kohtaamiseen on tottunut.
Työn kognitiiviset vaatimukset. Radiojuontajien haastatteluissa esiin nousseita kognitiivisia vaatimuksia olivat työajan lisääntyminen ja työnkuvan laajeneminen, osaamisen haasteet sekä rooliylikuormitus. Juontajat kuvailivat työn muuttuneen monimutkaisemmaksi. Työhön sisältyy tänä päivänä juontamisen lisäksi paljon muutakin, kuten sisällöntuottamista eri somekanaviin. Haastatteluissa nousi esiin, että työn monikanavaisuus on lisännyt työn määrää, vaikka palkka olisi pysynyt ennallaan. Monikanavaisuuteen liittyen ilmeni myös osaamisen haasteita. Haastatteluissa näkyi myös rooliylikuormitusta, sillä osa juontajista koki somen vievän työssään osaltaan fokusta itse radiojuontamiselta.
Ajankohtaisuus vaatimuksena. Radiojuontajat kuvailivat, että työstä on hankala irrottautua, kun alustoja on niin paljon ja vapaa-ajallakin tulisi seurata, mitkä asiat trendaavat eri somekanavissa. Juontajat kuvailivat, että monikanavaisuudessa turhauttavaa ja haastavaa on se, ettei ole mahdollista pysyä perillä kaikesta, mitä eri somekanavissa tapahtuu. Ajankohtaisuuden vaatimuksen ja työssä 24/7 kiinni olemisen nähtiin vaikuttavan jossain määrin omaan jaksamiseen. Myös somea pidettiin ajoittain uuvuttavana, eikä sen käyttö ollut mielekästä kaikille. Paineita juontajan työssä voi ajoittain luoda myös sisällöntuotannon vaatimus, etenkin silloin, jos ei ole ideoita. Jokainen juontajista kertoi myös julkaisevansa vapaa-ajalla someen työhön liittyvää sisältöä. Osa juontajista pohti tämän varmasti jollain tapaa vaikuttavan omaan työstä palautumiseensa, vaikka kaikki eivät olleet yhtä mieltä asiasta.
Yleisöpalaute vaatimuksena. Sosiaalisen median kautta tapahtuva palautteenanto nähtiin negatiivisena siitä näkökulmasta, että jos esimerkiksi lähetyksessä sanoo jotain väärin, siitä tulee heti palautetta. Somen kautta tulevan negatiivisen yleisöpalautteen koettiin vaikuttavan myös työmotivaatioon ja sen kuvailtiin esimerkiksi saavan kyseenalaistamaan omia kykyjä. Juontajat pohtivatkin, että palautetta ehdottomasti saa antaa, mutta yleisön tulisi miettiä, miten sitä annetaan. Yleisöpalaute koettiin ajoittain myös ahdistavana, stressaavana ja kuormittavana. Toisaalta palautteen puuttuminenkin voi luoda paineta.
Yksilöön liittyvät työn vaatimukset. Vaikka osa juontajista koki henkilöbrändäämisen juontajille vapaaehtoisena, osa näki sen olevan ajan henki ja enemmänkin kirjoittamaton sääntö alalla. Sosiaalisen median pohdittiin voivan heikentää juontajien hyvinvointia ja vähentää esimerkiksi työn merkityksellisyyden tunnetta, jos omat sometilit identifioidaan työn kautta. Haastatteluissa esiin nousi myös aiemman julkisen työn kokemuksen merkitys, ja sen nähtiin voivan luoda ennakkoluuloja juontajaa kohtaan.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että tutkimustulokseni mukailivat aiemmin tehtyä tutkimusta siitä, ettei ole yksiselitteistä jakaa työn piirteitä voimavaroihin ja vaatimuksiin. Työntekijät kokevat työn piirteet yksilöllisesti ja se, mikä on toiselle työssä kuormittava vaatimus, voi olla toiselle työssä motivaatiota antava voimavara.
Pro gradu -tutkielma Trepo-julkaisuarkistossa
Jaana Kallioniemi osallistui opinnäytetyöllään Media-alan tutkimussäätiön STIPENDIKILPAILUUN.
