Riikka Maukonen tutki pro gradu -tutkielmassaan toimittajien suhtautumista objektiivisuuteen journalistisen työn ydinarvona. Maukonen palkittiin tutkielmastaan Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.
“Objektiivisuus on kuollut, kauan eläköön objektiivisuusihanne!”
Näin mahtipontisesti toimittaja ja journalistiikan dosentti Olli Seuri otsikoi journalismin objektiivisuutta käsittelevän esseensä filosofisessa Niin & näin -aikakauslehdessä kesäkuussa 2024. Minussa otsikko (kuten koko Seurin tekstikin, suosittelen lukemaan!) resonoi voimakkaasti. Se olisi nimittäin voinut olla lähes suoraan omasta pro gradu -tutkielmastani, joka hyväksyttiin loppuvuodesta 2023 Jyväskylän yliopistossa. Tieteen nimissä työni otsikko jäi laimeammaksi, mutta tulokset ovat kyllä hyvin kiinnostavia!
Gradussani selvitin suomalaistoimittajien itseymmärrystä objektiivisuudesta heidän työtään ohjaavana ydinarvona. Tutkimusta varten tehtyihin haastatteluihin osallistui 33 journalistisen työn tekijää eri medioista paikalliselta tasolta valtakunnalliseen ja televisiosta aikakauslehtiin. Mukana oli kirjava joukko aina uransa alkuvaiheessa olevista parikymppisistä eläkeikää lähestyviin toimittajiin. Osa työskenteli vakituisesti, osa määräaikaisena tai tarvittaessa töihin kutsuttavina. Kokemuksistaan kertoi myös iso joukko freelancereita.
Journalismissa objektiivisuudella viitataan useimmiten neutraaliin, totuudelliseen ja oikeudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Vallan vahtikoirina toimittajien tehtävä on välittää puolueetonta tietoa maailman tapahtumista ja pystyä esittämään todellisuus “sellaisena kuin se on”.
Viime vuosina journalismin objektiivisuuspyrkimystä on kuitenkin alettu kyseenalaistaa aiempaa vahvemmin niin Suomessa kuin ulkomailla. Digitaalisessa tietoympäristössä, missä tieto on lähes kaikkien saatavilla ja muuttuu nopeasti, ymmärrys objektiivisen tiedon mahdollisuudesta on muuttunut.
Keskeisessä roolissa on myös laajempi tietokäsityksen muutos. Informaation jatkuvasti lisääntyessä ihmiset ymmärtävät omat vinoumansa aiempaa paremmin ja tunnistavat niiden vaikutukset omaan toimintaansa. Myös journalismissa huomio on kiinnitetty siihen, kenen näkökulmasta journalismia tehdään. Objektiivisuuden korvaajaksi onkin ehdotettu ennen kaikkea läpinäkyvyyden lisäämistä.
Objektiivisuuskäsityksen muutos on vahvasti läsnä myös minun tutkielmassani.
Tulosten perusteella suomalaistoimittajat pitävät objektiivisuutta edelleen tärkeänä ihanteena, joka auttaa tekemään valintoja muun muassa jutun näkökulman ja haastateltavien suhteen. Sanana objektiivisuus on sen sijaan vaikea. Osa haastatelluista kertoikin “hylänneensä” objektiivisuuden, ja kokonaiset toimitukset ovat alkaneet käyttää objektiivisuuden sijaan käytännönläheisempiä termejä, kuten tasapuolisuus ja avoimuus.
Nykyisessä mediamaisemassa toimittajien rooli on muuttunut portinvartijoista ja tiedonvälittäjistä tulkitsijoiksi ja maailmanselittäjiksi. Sen sijaan, että lukijat odottaisivat tietoa siitä, mitä on tapahtunut, he haluavat tietää, miksi se on tapahtunut. Omalla tavallaan muutos on lisännyt myös toimittajien vastuuta: heidän pitää olla aiempaa tarkempia siinä, mitä ja miten asioista kerrotaan.
Haastatellut kertovat myös olevansa aiempaa varovaisempia aihevalintojensa suhteen.
Varovaisuus on voimistunut sosiaalisen median ruokittua polarisaatiota, josta myös toimittajat saavat osansa. Palautetulvan keskellä luovivat haastateltavat kokevatkin tekevänsä työnsä poikkeuksetta ”väärin”, mikä osaltaan selittää heidän haluaan luopua objektiivisuuden käsitteestä. Näin tilannetta kuvasi yksi nuorista haastateltavistani:
”[N]yt tuntuu niin kuin lähes kaikki mielipiteet olevan vääriä, koska se vastarinta on suunnasta ja toisesta niin kun tosi suurta. Jos vaikka (–) käsittelee identiteettipolitiikkaan liittyviä asioita, esimerkiksi etnisyyttä, seksuaalisuutta, sukupuolta, jotain tällasta, niin kyllä siinä tavallaan on hankalaa, koska ei ehkä ole moneenkaan näihin asioihin liittyvää sellaista absoluuttista tietoa, vaan on aika sellanen vahva oikeudellisuuden tunne, niin siinä on kyllä aika ristitulessa varmasti monesti.”
(Alle 35-vuotias miespuolinen toimittaja, valtakunnallinen media)
Joissain yhteyksissä objektiivisuuden “hylkäämistä” on pidetty riskinä sille, että journalismi muuttuu aktivismiksi ja toimittajat ryhtyisivät ajamaan tiettyä agendaa. Myös monet haastateltavistani ymmärsivät huolen ja pitivät toimittaja-aktivismia profession “harmaana alueena”. Lähtökohtaisesti toimittajat uskoivat kuitenkin, että objektiivisuudesta luopuminen johtaisi päinvastoin vain parempaan journalismiin.
Toimittajat muistelivat menneinä vuosikymmeniä alaa ”piinannutta” objektiivisuuskäsitystä, jossa toimittajat pyrkivät irtaannuttamaan itsensä kokonaan ympäröivästä yhteiskunnasta ja uskoivat pystyvänsä tarkkailemaan sitä täysin objektiivisesti. Tämän päivän toimittajille on päivänselvää, että niin sanottua puhdasta objektiivisuutta ei ole olemassa tai ainakaan heidän ei ole omassa työssään sitä mahdollista saavuttaa.
Haastattelujeni perusteella objektiivisuudesta luopuneille toimittajille kyseessä onkin ollut ainoastaan positiivinen asia. Erityisesti tiettyyn aihepiiriin erikoistuneet toimittajat kokevat, että heidän työnsä on osaltaan helpottunut: he saavat olla avoimesti jonkin asian puolella, eikä heidän tarvitse yrittää saavuttaa ”mahdotonta objektiivisuutta”.
Vaikka objektiivisuus käsitteenä on väistymässä toimituksista, pyrkimys totuudellisuuteen ei ole. Päinvastoin sen merkitys vaikuttaa korostuneen ja suomalainen journalismi näyttää olevan menossa kohti analyyttisempää ja faktakeskeisempää raportointia. Esimerkiksi juttujen lähteyttämisestä on avoimuuden ja läpinäkyvyyden nimissä tullut toimittajille tärkeä osa työtä.
Asiaan liittyy vain yksi mutta: toimitusten tiukentuneet resurssit ja jatkuva aikapaine. Monet haastateltavista harmittelivat, että aikaa juttujen perustavanlaatuiselle valmistelulle ei juurikaan ole, eikä aiheita tai niiden näkökulmia ehditä pohtia riittävällä syvällisyydellä. Pyrittiinpä toimituksissa siis objektiivisuuteen tai ei, ideaalien mukainen toiminta ei toteudu.
Haastattelemani toimittajat olivat myös harmissaan siitä, että journalismin ydinarvoista, kuten objektiivisuudesta, ei juurikaan käydä keskustelua toimituksissa. Puheenvuoroja aiheesta kyllä käytetään, mutta ei niinkään siellä, missä journalismia tehdään. Se on ikävä huomio. Myös tämä gradu on syntynyt toimituksen ulkopuolella. Äänessä ovat kuitenkin journalistit itse, ja toivon mukaan tutkielma syventää ymmärrystä suomalaistoimittajien tämänhetkisestä ajatusmaailmasta. Journalismi ja sen tekemisen tavat muuttuvat maailman mukana.
Pro gradu -tutkielma Jyväskylän yliopiston JYX-julkaisuarkistossa
Riikka Maukonen palkittiin tutkielmastaan Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.
