Silva Virtanen tarkasteli kandidaatintutkielmassaan Tiktok-journalismin erityispiirteitä presidentti Joe Bidenin vierailua käsittelevien Tiktok-uutisvideoiden perusteella. Virtanen palkittiin tutkielmastaan Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.
Kun törmäsin ensimmäistä kertaa kirjoittamani jutun pohjalta tehtyyn Tiktok-uutisvideoon, huomasin että jokin oli toisin: video ei aivan vastannut sitä, mitä muistelin toimitusjärjestelmään aiemmin rustanneeni. En kuitenkaan saanut katseluun käyttämässäni 40 sekunnissa havaintoni langanpäästä kovin tiukkaa otetta. Pyyhkäisin seuraavaan videoon.
Asia palasi mieleeni, kun pohdin kandidaatintutkielmani aihetta. Vaikka henkilökohtainen Tiktok-kiinnostukseni lopahti nopeasti, sovellus kiehtoo minua journalismin alustana ristiriitaisuutensa vuoksi: lähtökohtaisesti riippumattomuutta ja autonomisuutta arvostavat uutismediat ovat Tiktokissa ulkopuolisen alustan toimintalogiikan armoilla. Toisaalta juuri siksi sinne halutaan tuottaa luotettavaa uutissisältöä varsinkin nuorten nähtäville mis- ja disinformaation vastapainoksi.
Tiktokissa esimerkiksi käyttäjien seuraamisella ei ole yhtä suurta painoarvoa kuin muissa sosiaalisissa medioissa, vaan algoritmit ja sovelluksen keräämän datan avulla tehty ennakoiva ja reaaliaikainen räätälöinti määrittelevät videoiden suosittuutta ja näkyvyyttä. Siellä journalistinen media ei valitse, mikä asia on etusivun kärkipaikan arvoinen.
Helsingin Sanomien Tiktok-tiliä haravoidessani huomasin, että Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin Suomen-vierailu oli saanut siellä neljän videon verran Tiktok-huomiota. Se oli jo itsessään yllättävää, sillä kansainvälisen politiikan aiheiden ei ole todettu olevan varsinaisesti Tiktok-hittiainesta. Neljä videota samasta uutistapahtumasta vaikutti myös kandidaatintutkielmaan sopivalta aineistolta, sillä halusin analysoida niiden sisältöä melko perinpohjaisesti.
Etsin tutkielmassani vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
Analysoin videoita laadullisen sisällönanalyysin keinoin ensin toisistaan erillisinä vastatakseni ensimmäiseen tutkimuskysymykseen ja sen jälkeen kokonaisuutena tunnistaakseni niissä toistuvat erityispiirteet. Videoiden lisäksi hyödynsin analyysini aineistona niitä tekstimuotoisia Helsingin Sanomien juttuja, joiden pohjalta videoita oli tehty. Siten oli mahdollista tarkastella, mitä Tiktok-uutisvideoista on jätetty pois ja toisaalta mikä niissä korostuu.
Kenties keskeisin piirre Helsingin Sanomien Tiktok-uutisoinnissa Bidenin vierailusta oli se, että kaikki neljä videota olivat keskenään hyvin erilaisia. Yhdessä toimittaja esittelee Bidenin vierailun aikaisia yllättäviä sattumuksia musiikin ja äänitehosteiden säestämänä, kun taas toisessa videossa ei kuulu muuta kuin videoiden taustahuminaa. Kahdessa videossa oli havaittavissa enemmän aiemmassakin tutkimuksessa Tiktok-journalismille ominaisiksi tunnistettuja piirteitä, kuten kevyttä ja humoristista sisältöä, toimittajan läsnäoloa sekä erikoistehosteita. Kaksi muuta videota oli asiapitoisempia ja pelkistetympiä. Eroja oli siis niin videoiden sisällössä, tyylissä kuin toteutustavoissakin. Myös videoiden näyttökerrat heittelivät 7 000:n ja 200 000:n välillä.
Videoissa havaitsemani Tiktok-journalismin erityispiirteet olivat osallistavuus, yksityiskohdat, kevennykset ja kielen sopeuttaminen. Kaikkia neljää erityspiirrettä esiintyi ainoastaan kahdessa voimakkaammin Tiktokiin sopeutetussa videossa. Osallistavuuden ja yksityiskohtien piirteitä oli sen sijaan havaittavissa kaikissa neljässä videossa.
Osallistavuuden piirteiksi laskin toimittajan puhumisen kameralle eli niin sanotun toisen persoonan kuvakulman, viittaukset yleisön toimijuuteen sekä ”tavallisen ihmisen” läsnäolon. Osallistavuutta on siis monenlaista, ja sitä on mahdollista sisällyttää sekä kevyempiin että uutisellisempiin videoihin.
Yksityiskohtiin lukeutuvia piirteitä esiintyi kahdella eri perusteella: joko koko videon sisältö painottuu yksityiskohtien esittelemiseen tai videossa tarkennetaan yksittäiseen henkilöön tai asiaan. Olennaista tässä erityispiirteessä on se, että kyse on nimenomaan yksityiskohtien, ei yksityiskohtaisuuden, painottumisesta. Ero konkretisoituu erityisesti pitkähkön kirjoitetun jutun tietoihin perustuvassa videossa, jossa esitellään Bidenin lentokonetta: jutussa keskitytään kyllä koneen yksityiskohtiin, kuten yksittäisiin huoneisiin, mutta yksityiskohtainen selostus koneen teknisistä tiedoista tai historiasta on jätetty kokonaan pois.
Kevennyksiin kuuluvat muun muassa erikoistehosteiden käyttö sekä humoristiset ja yllätykselliset ilmaukset niin videon puheessa, teksteissä kuin kuvituksessakin. Kevennysten kanssa osittain päällekkäinenkin piirre on kielen sopeuttaminen. Erotin kuitenkin piirteet toisistaan, sillä kielen sopeuttamisen oletusarvoinen tai ainoa tavoite ei välttämättä ole sisällön tai tyylin keventäminen vaan myös esimerkiksi vuorovaikutuksellisuuden tai keskustelevan sävyn korostaminen. Kielen sopeuttamista olivat analyysini perusteella arkityyliset sanavalinnat ja puhekielisyydet.
Havaitsemani Tiktok-journalismin erityispiirteet olivat pitkälti tuttuja aiemmasta Tiktok-journalismin tutkimuksesta. Tosin tutkimusaiheeni haaste ja vapaus oli se, että Tiktokiin tehtyä journalismia on tutkittu vielä verrattain vähän ja lyhyen aikaa. Kenties Tiktokin uutuus heijastui myös siihen, että Biden-uutisvideot olivat keskenään niin erilaisia. Antaako vakiintumattomuus sijaa kokeilemiselle? Tiktok-journalismi lienee nuorena journalismin muotona notkea ja nopea liikkeissään, joten sisällön ja toimintatapojen vakiintumisen vaihe saattaa olla nyt jo toisenlainen.
Tutkielmaa tehdessäni minua jäi myös mietityttämään, mihin Tiktok-journalismissa piirretään sopeuttamisen ja luomisen välinen raja. Milloin kirjoitetusta jutusta tulee ennemmin Tiktok-videon lähdeaineisto kuin sen lähtökohta? Jos näkisin nyt oman juttuni pohjalta tehdyn Tiktok-version, ei sen erilaisuus verrattuna alkuperäiseen olisi ehkä enää yhtä pysäyttävää. Järkyttymisen sijaan pohtisin, onko versiosta puhuminen perusteltua alkuunkaan.
Silva Virtanen palkittiin tutkielmastaan Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.