Anniina Norrena selvitti kandidaatintutkielmassaan nuorten näkemyksiä heidän uutismediasuhteestaan ja nuorten representaatiosta uutismediassa. Norrena palkittiin tutkielmastaan Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.
Moni nuori toimittajanalku on varmasti kuullut alan töissä tutun lauseen vanhemmilta toimittajilta: mikä teitä nuoria kiinnostaa uutismediassa? Toinen klassikkokysymys liittyy siihen, millaista sisältöä sosiaaliseen mediaan pitäisi tehdä, jotta nuoret lukijat kiinnostuisivat uutisista tai mediasisällöistä.
Kun minulle näitä kysymyksiä on esitetty, en ole suoraan pystynyt niihin vastaamaan. Olenhan minä tavallaan jäävi, kun luen uutisia töiden puolesta muutenkin. Minua alkoi kiinnostaa, millainen uutismediasuhde nuorilla on ja seuraavatko he uutisia tai ajankohtaisia asioita sosiaalisesta mediasta vai suoraan uutismedioiden sivuilta.
Sen lisäksi, että minua kiinnostaa nuorten uutismediasuhde, mietin myös sitä, miten nuorista uutisoidaan uutismediassa. Itselleni oli ennen kandidaatintutkielman tekemistä muodostunut sellainen ajatus, että nuorista uutisoidaan useasti aika negatiivisesti. Jos minua harmittaa negatiiviset uutiset, niin miltä se tuntuu nuorista?
Printtilehden heikentyessä ja digisisältöjen suosion keskellä saattaa unohtua tarkastella lukijakuntaa, jota ei vielä täysin tavoiteta. Lehtien tilaajat ovat suurimmalta osalta keski-ikäisiä, ja heidän tilauksensa kannattelevat uutismedioita. Journalismin tulevaisuuden kannalta olisi hyvä, jos nuoria alettaisiin ymmärtää paremmin ja heille osattaisiin tehdä sellaista sisältöä, joka kiinnostaa heitä ja josta he voivat tunnistaa itsensä.
Kandidaatintutkielmassani jalkauduin nuorten pariin ja kysyin heiltä, mitä mieltä he ovat omasta uutismediasuhteestaan ja nuorten representaatiosta uutismediassa. Teetin 29 toisen asteen oppilaalle avoimen kyselyn, jonka avulla keräsin aineistoni. Nuoret saivat vapaasti kirjoittaa vastaukset kysymyksiini. Vastanneet olivat iältään 16–18-vuotiaita nuoria. Keskeiset päätelmät nuorten vastauksista viittaavat siihen, että heitä ei usein kuulla uutismediassa ja representaatiot ovat usein negatiivisia.
Halusin löytää nuorten kertomuksista vastauksia siihen, miten nuoret kuluttavat uutismediaa ja miten he kokevat oman representaationsa uutismediassa. Representaatiot ovat esityksiä, joita hyödyntämällä journalisti voi työssään kommunikoida lukijoiden kanssa saumattomasti. Haitallisilla representaatioilla ja stereotypioilla voi kuitenkin olla negatiivisia vaikutuksia, jolloin toimittajan on hyvä olla tietoinen niiden mahdollisista vaikutuksista.
Representaatioiden analysoimisen lisäksi koin nuorten omien mielipiteiden keräämisen ja analysoimisen tärkeänä, koska nuorilta itseltään harvemmin on kysytty heidän ajatuksiaan. Monet aiemmat tutkimukset tarkastelevat mediatuotteita, joten koin mielekkääksi tuoda nuorten omaa ääntä esille.
Nuorten omista pohdinnoista analysoin temaattisella analyysillä erilaisia teemoja. Vastauksista nousi yhteensä viisi keskeistä teemaa. Kolme teemaa löysin nuorten tavoista käyttää ja kuluttaa uutismediaa. Representaatioista kysyttäessä nuorten vastauksissa korostui eniten negatiivisuus. Tutkin kandissani myös nuorten samastumiskokemuksia, ja näin ollen viimeiseksi teemaksi muodostui monitahoinen samastumiskokemus.
Tarkemmin tarkasteltuna nuorten uutismediasuhde koostui heidän tavastaan käyttää saumattomasti eri uutislähteitä passiivisesti tai aktiivisesti kuluttaen. Nuoret seurasivat heitä kiinnostavia teemoja, joita olivat esimerkiksi politiikka, yhteiskunnalliset aiheet, ulkomaan uutisointi ja musiikki. Se, mikä nuoria kiinnostaa, voi ohjata julkaisuja tavoittelemaan nuoria varteenotettavina uutismedian tuotteiden tilaajina. Huomionarvoista oli se, että nuoret lukivat heitä kiinnostavia uutisia eniten digialustoilta. Sosiaalinen media ei noussut aineistosta ykköseksi, vaikka se oli suosittu tapa seurata uutisia.
Nuorille hyvin ominainen tapa kuluttaa uutisia oli satunnainen uutistenkulutus. Nuoret päätyvät uutisten äärelle ilman aktiivista etsintää tai lukemista. Nuoret saattoivat myös saumattomasti siirtyä satunnaisesta kulutuksesta tarkoitukselliseen kuluttamiseen.
Mielestäni on huolestuttavaa, että kandidaatintutkielmaani haastattelemat nuoret kokivat uutismedian esittävän heitä lähinnä negatiivisesti. Journalistisissa representaatioissa saatetaan sortua negatiivisiin ja homogeenisiin esityksiin, ja nuorten asiat käsitellään helposti aikuisten näkökulmasta. Tällöin nuoret kokevat oman toimijuutensa vähäiseksi.
Negatiivisten representaatioiden myötä nuorten samastumiskokemus oli monitahoinen, koska negatiiviseen esitykseen on vaikea samastua. Joukossa oli myös positiivisia kokemuksia, jotka tarjosivat nuorille vertaistukea omaan elämään. Vaikka samastumiskokemusten ja nuorten kulutuksen välillä ei löytynyt suurta yhteyttä, nuoret kokivat silti omanikäisten näkemisen uutismediassa hyvänä asiana. Tätä mieltä esimerkiksi yksi vastaajista oli: uutisista tulee mielestäni lähestyttävimpiä, kun oman sukupolveni osallistujat ovat mukana.
Aina toimittajilla ei ole aikaa panostaa nuorten huomioimiseen uutissisällössä. Nuoret kuitenkin ansaitsevat tulla nähdyiksi ja kuulluiksi lukemassaan uutismediassa. Nuorten huomioiminen ei palvele pelkästään nuoria itsejään, vaan myös mediajulkaisuja, jotka havittelevat uusia tilaajia.
Anniina Norrena palkittiin tutkielmastaan Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.
