Juho Peltoniemen tutkielmassa selvitettiin, millainen on toimiva tarinajutun tuotantoprosessi. Peltoniemi palkittiin Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.
Sanomalehtien julkaisemista verkkosisällöistä suurin osa luetaan nykyään älypuhelimista, joiden ruutuja ihmiset selaavat kärsimättömästi. On tutkittu, että ihminen liikuttaa sormeaan älypuhelimen näytöllä keskimäärin 5,5 sekunnin välein.
Samaan aikaan media elää tarinallista journalismia tutkineen Maria Lassila-Merisalon mukaan kertomusbuumia, joka ilmenee tunnepitoisten yksilökertomusten suurena määränä. Lisäksi lehtien verkkosivuilla erilaiset rikasteet ja erikoistoteutukset monipuolistavat kerrontaa.
Kehittämistyössäni tarkastelin toimeksiantajani kustantamien sanomalehtien kevättalvella 2023 julkaisemia niin sanottuja tarinajuttuja, joiden toivotaan kiinnostavan ja sitouttavan kärsimättömiä, tarinanjanoisia lukijoita. Pyrin kehittämistyössäni selvittämään, millainen on toimiva tarinajutun tuotantoprosessi. Selvitin asiaa haastattelemalla yhteensä 11 tarinajuttujen tekemiseen osallistunutta henkilöä: toimittajia, kuvaajia, graafikoita, tuottajia ja uutispäälliköitä. Lisäksi kirjasin huomioitani niiden tarinajuttujen tuotannosta, joihin itse osallistuin.
Nämä tarinajutut ovat erityisesti älypuhelimilla luettaviksi ja katsottaviksi tarkoitettuja sisältöjä, joissa yhdistellään tavanomaisia verkkojuttuja saumattomammin tekstiä, videota, ääntä ja grafiikkaa. Tarinajuttuja luetaan ruutu kerrallaan, ja jutussa edetään mobiililaitteen näytön reunoja näpäyttämällä. Tarinajutut ovat siis eräänlaisia erikoisartikkeleita, joissa voidaan käyttää myös tarinallisen journalismin tehokeinoja. Tarinajuttujen syvyys ja elämyksellisyys syntyvät eri kerrontatapojen käyttämisestä perustellusti ja hyvässä rytmissä. Lisäksi tarkastelin muutamia Ylen ja Der Spiegelin vastaavalla tavalla toteutettuja juttuja ja haastattelin Ylen vastaavaa tuottajaa ja ohjaajaa.
Pyrin löytämään yhteneviä, hyväksi havaittuja käytäntöjä tarinajuttujen toteuttamisessa. Tarinajutut eivät ole keskenään samanlaisia, sillä jokainen on tekijöidensä valintojen, käytettävissä olevan ajan ja myös teknisten ratkaisujen summa. Lyhimmät tarkastelemani jutut olivat alle kymmenen ruudun mittaisia, pisimmät yli 20 ruutua. Myös aihepiirit, joita tarinajuttuina käsiteltiin, olivat hyvin vaihtelevia.
Toimiviksi tarinajuttujen aiheiksi koettiin visuaaliset, tunteisiin vetoavat ja ajattomat feature-aiheet. Myös henkilöjutut, joissa jutun kohdetta pystytään tuomaan lähemmäs lukijaa videoiden ja äänen avulla, koettiin toimiviksi tarinajuttumuodossa. Visuaalisesti kuivat aiheet ja jutut, jotka pitää saada julkaistua nopeasti, koettiin haastaviksi toteuttaa tarinajuttuina.
Haastattelujen perusteella työryhmien toimintatavat olivat vaihtelevia ja hakivat kehittämistyöni toteuttamisen aikaan vielä uomaansa. Kuitenkin onnistuneen tarinajutun tuottamisessa tiimityön merkitys korostui, sillä ne vaativat ennakkosuunnittelua ja monentyyppistä osaamista. Tyypillisesti tarinajutun tekemiseen osallistui vähintään kaksi, usein useampia henkilöitä. Jutun toimittaja – tai valo- tai videokuvaaja, graafikko tai tuottaja – voi olla yhtä aikaa käsikirjoittaja, ohjaaja sekä jutun koostaja. ”Perinteisesti on toimittu niin, että kuvaaja kuvaa ja toimittaja kirjoittaa. Hyvin kapeat roolit eivät tarinajutuissa toimi”, totesi haastateltu tuottaja. ”Tarinajutussa roolini toimittajana muuttuu täysin”, kiteytti yksi haastatelluista toimittajista, joka tuotti juttuihinsa videomateriaalia puhelimellaan.
Haastatteluissa korostui, että toteuttaminen julkaisukuntoon vaatii tavallista ”lehtijuttua” enemmän aikaa. Kiire koettiinkin haasteeksi, kun toimituksissa mietittiin, millaisista aiheista tarinajuttuja toteutettiin. Koska tarinajutut nojaavat vahvasti visuaalisuuteen, kuvallisen materiaalin pitää olla monipuolista ja sen tulee kantaa tarinaa. Yleinen näkemys oli, että viimeistely on hyvä toteuttaa ajan kanssa ja että siinä on hyvä olla mukana toimittajan lisäksi graafikko tai kuvaaja, jolla on silmää visuaalisille yksityiskohdille. Jutun näkökulma ja punainen lanka kannattaa miettiä etukäteen tarkasti, jotta jokainen työryhmän jäsen tietää, mitä juttukeikalta tavoitellaan, ja jotta viimeistely ohjelmalla, jolla jutut koostetaan, on sujuvaa. Kuvakäsikirjoitus helpottaa merkittävästi kuvaajan työtä juttukeikalla ja tarinan koostamista editointivaiheessa. Videoklipit ovat tyypillisesti lyhyitä ja tekstiä jutuissa on vähän, joten juttukeikalle lähteminen ”soitellen sotaan” -asenteella aiheuttaa usein haasteita tarinaa julkaisukuntoon viimeistellessä. Kaikki, mitä jutussa kerrotaan, pitää pystyä myös kuvittamaan. Visuaalista materiaalia on silti taltioitava juttukeikalla paljon, jotta sen mahdolliset puutteet eivät rajaa kerrontaa. ”Kill your darlings -meininki. Piti karsia, jotta paketti toimi”, totesi kuvaamansa tarinan viimeistelystä julkaisukuntoon vastannut kuvaaja.
Tekniseltä toteutukseltaan tarkastelemani tarinajutut vaihtelivat huomattavasti. Osa koki, että jutun voi kuvata sujuvasti pelkällä matkapuhelimella. Yhdessä jutussa videopätkiä varten oli puolestaan järjestetty kuvausvalot haastatellun kotiin ja koko asetelma oli mietitty tarkasti. Kehittämistyön aineiston perusteella pystyi kuitenkin toteamaan, että visuaalisen materiaalin tekninen laatu on toissijaista, jos materiaali on kiinnostavaa ja autenttista ja vie jutun kerrontaa sujuvasti eteenpäin.
Jutun lähdön eli ensimmäisen ruudun merkitys korostui. Yhdessä tarkastelemassani esimerkkijutussa koko tarinan visuaalinen kerronta oli suunniteltu ruutukohtaisen tarkasti ja aloituksen erikoislähikuva oli mietitty etukäteen lukijan herättävänä tehokeinona. Kyseinen julkaisu menestyikin tarkastelemistani jutuista lukijadatan perusteella merkittävän hyvin. Myös lukijan opastaminen, eli ohjeistus miten jutussa edetään tai mistä äänet laitetaan päälle, vaikutti tarkastelemieni juttujen perusteella lukijapitoon.
Tarinajutut miellettiin sisällöksi, joiden elinkaaren toivottiin olevan tavanomaista juttua pidempi. Kysyin haastatelluilta myös heidän näkemystään siitä, sopiiko tarinajuttumuoto pysyvään käyttöön. Kehittämistyöni aikaan juttujen toteuttamiseen käytetty työkalu oli toimeksiantajalla vielä pilottikäytössä. Kukaan haastatelluista ei tyrmännyt tarinajuttuja. ”On todella tervetullutta, että saadaan uudenlaista sisältöä”, tiivisti yksi haastatelluista. Huolta kuitenkin aiheutti, miten toteutuksille löytyy aikaa ja kuormittaako tarinajuttujen tekeminen liikaa. ”Kaikkia ei varmaan kiinnosta tarinoiden teko tai se saatetaan mieltää lisäkuormana. Silti kaikille pitäisi antaa mahdollisuus, koska kaikki, jotka ovat kokeilleet, ovat tykänneet”, kertoi haastateltu graafikko.
Kehittämistyöni lopputuotteena koostin toimeksiantajalle oppaan tarinajuttujen tuottamisesta esimerkkeineen, joka luovutettiin toimitusten käyttöön.
Tutkielma Theseus-julkaisupalvelussa
Juho Peltoniemi palkittiin tutkielmastaan Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.
