Oskari Valtonen tutki pro gradu -työssään lisätyn todellisuuden (AR, augmented reality) käyttötapoja suomalaisessa journalismissa. Valtonen osallistui Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailuun.
Lisätty todellisuus journalismissamme on aihepiiri, jonka parissa vietin vuodet 2020–2022. Alkuvuonna julkaistun pro graduni kirjoittamista voisi kutsua raskaaksi prosessiksi aiheen laajuuden ja monimutkaisuuden takia. Koska olen kuitenkin aina ollut vahvasti kiinnostunut kaikenlaisesta teknologiasta, halusin selvittää perinpohjaisesti lisätyn todellisuuden eli AR:n suhdetta kotimaiseen journalismiin.
Mitä se lisätty todellisuus sitten on? Karkeasti voisi kuvata, että AR (Augmented Reality) tarkoittaa oikeaa tai tietokoneella luotua kuvamateriaalia, joka yhdistetään teknologian avulla reaaliaikaisesti todelliseen näkymään. AR:ää hyödynnetään journalismissa selvästi eniten televisiouutisissa ja urheilulähetyksissä. Kun lähetyksessä studion lattialle ilmestyy päivittyvä grafiikka, jota uutisankkuri ei tosiasiassa näe fyysisessä tilassa, kyse on lisätystä todellisuudesta. Studioon voidaan tuoda samalla logiikalla esimerkiksi myös oikeita ihmisiä virtuaalisesti haastateltavaksi. Tällaisia toteutuksia on nähty vuosien varrella esimerkiksi Ylen lähetyksissä. Suomessa AR:ää on kokeiltu osaltaan myös hieman printtijournalismissa, ja tunnetuin esimerkki lienee Helsingin Sanomien vuonna 2016 toteuttama sivulla eloon heräävä Paossa-niminen grafiikka, jota lukija voi ihmetellä puhelimensa kautta. Tämän tuotoksen myötä pystyin käsittelemään lisätyn todellisuuden käyttötapoja painetuissa sanomalehdissä.
Yksi opinnäytetyön ansioista on sen koostettu teoriaosuus. Tutkielma kokoaa ensimmäistä kertaa journalistisen lisätyn todellisuuden teorian yhteen suomeksi ja kartoittaa AR:n hyödyntämistä suomalaisessa journalismissa. Lisätty todellisuus journalismissa on aihealue, josta ei ole kirjoitettu kovin paljoa edes kansainvälisesti. Lähes kaikki tieteelliset lähteeni olivat englanninkielisiä ja sisälsivät hyvin spesifiä aihepiirin termistöä. Lähteiden huolellinen referointi, suomentaminen ja yhdistely tutkielmaa varten loi siis omat haasteensa. Tieteellisiä lähteitä kompensoin muun muassa journalismilla itse AR-journalismista. Opinnäytetyössäni oli kaikkiaan kolme tutkimuskysymystä, joihin lähdin etsimään vastauksia puolistrukturoitujen teemahaastatteluiden sekä laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin kautta:
Yle on hyödyntänyt AR:ää television urheilu- ja vaalilähetyksissä aktiivisesti vuodesta 2017 lähtien. Etenkin vuosi 2018 oli käänteentekevä, kun Yle teki edistyksellistä grafiikkaa presidentinvaalilähetykseensä ja testasi teknologian rajoja Pyeongchangin olympialaisten studiolähetyksissä. Haastateltavien mielestä AR:n koetaan havainnollistavan journalismissa erityisen hyvin lukuihin liittyvää tietoa. Televisiossa AR toimiikin pääasiassa lavastuksellisena työkaluna, jonka avulla voidaan esittää virtuaalista infografiikkaa ja koristella studiota. Koska AR:n tekeminen vie aikaa ja on työlästä, eniten panostetaan tiedossa oleviin suuren mittakaavan televisiolähetyksiin. Tenkkapoon sattuessa AR:lle on yleensä olemassa varasuunnitelmansa: mikäli AR-grafiikka ei toimisikaan, luvut esitetään ”perinteisin” grafiikoin. Sanomalehdissä AR:n hyödyntämistä ei pidetä kovin optimaalisena, ja Helsingin Sanomat on käyttänyt lisättyä todellisuutta vain muutaman kerran lehdessään. Kun televisiossa AR näkyy katsojille suoraan, paperilehden AR täytyy katsoa puhelimen tai tabletin sovelluksen kautta. Pakolaistilastoja käsitelleen Paossa-grafiikan tarkoituksena oli osaltaan esitellä teknologiaa ja sen hyödyntämistä journalismissa.
Journalistinen AR on luonteeltaan näyttävää, virtuaalista ja immersiivistä. Sopivien sisältöjen keksiminen hidastaa haastateltavien mielestä eniten teknologian käyttöönottoa journalismissa. Tällä hetkellä AR-sisällöt ovat luonteeltaan kokeellisia, ja teknologialle vasta etsitään havainnollisimpia käyttötapoja. Mediaorganisaatioissa ei olla vielä varmoja siitä, mitä lisäarvoa AR journalismille pohjimmiltaan tarjoaa. Koska se vaatii tekijöiltään oikeanlaista laitteistoa sekä huomattavasti aikaa ja resursseja, päivittäinen uutistyö on liian nopeatempoista AR:n toteuttamiseen. Sanomalehdessä AR:ää on mielekästä käyttää silloin, kun halutaan ilmaista jotain, mitä tekstillä ja kuvalla ei pystytä lehdessä ilmaisemaan. Tällaisissa AR-sisällöissä pitäisi kuitenkin huomioida lukijan ympäristö. Televisiossa AR osoittaa katsojalle, että lähetykseen on panostettu ja mediaorganisaatio on tekniikan osalta ”ajan hermoilla”. Toisaalta taas katsoja ei välttämättä edes tajua, että esimerkiksi studion kattovalot ovat AR:llä tehtyjä. Yle Urheilussa AR:ää on voitu testata rennosti ”kieli poskessa”, ja urheilu on toiminutkin eräänlaisena testikanavana teknologialle, koska uutispuolella ei saisi tapahtua pahoja epäonnistumisia.
Haastateltavat kokivat AR:llä olevan VR:ään (Virtual Reality) verrattuna enemmän potentiaalia yleistyä journalismissa. Jahka AR:n hyödyntäminen kasvaa jatkossa, teknologialle löydetään hiljalleen journalismin ja informaatiosisällön kannalta kaikkein oleellisimmat tavat toimia. Tulevaisuudessa lisätyn todellisuuden tulisi ennen kaikkea tukea journalismia, joten AR:stä voi hyvinkin kehittyä olennainen tekninen työkalu uutistyölle. Uudenlaisten journalististen sisältöjen kehittäminen nähdään tärkeäksi, mutta sitä ei pitäisi tehdä itse journalismin kustannuksella. AR osana printtijournalismia ei välttämättä saa koskaan tuulta siipiensä alle, mutta älypuhelimilla sitä saatetaan hyvinkin käyttää edistyneeseen tarinankerrontaan ja kolmiulotteisten objektien esittämiseen. Jatkossa AR muuttunee helpommin selaimella käytettäväksi, eikä erillistä sovellusta enää tarvitse ladata puhelimelle. Aiemmin AR:n valmistaminen on vaatinut erityistaitoja ja mediatalon ulkopuolista osaamista, mutta jatkossa sen valmistamiseksi saattaa kehittyä valmiita mallipohjia ja -ratkaisuja, joiden avulla kuka tahansa voi tehdä AR:ää. Koska lisättyä todellisuutta on tehty yritysten ja erehdysten kautta, hyväksi todettuun AR:ään palataan yhä uudestaan ja sitä käytetään hieman eri muodossa.
”Mä nään AR:n tulevaisuuden journalismissa hyvin valoisana, kuten AR:n tulevaisuuden kaikissa muissakin yhteyksissä hyvin valoisana ja suorastaan mullistavana”, eräs haastateltava summasi ajatuksensa.
Pro gradu -tutkielma Jyx-julkaisuarkistossa
Oskari Valtonen osallistui opinnäytetyöllään Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailuun.
