Renja Nurmi osallistui vuoden 2021 stipendikilpailuun. Hänen pro gradu -tutkielmansa tarkasteli sanomalehtimedioiden ulkoasun säätelyä.
Sanomalehdet näyttävät joka päivä samankaltaisilta. Tutut artikkelityypit ovat omilla paikoillaan tietyn näköisinä, uutiset tunnistaa uutisiksi ja feature-artikkelit featureksi. Lehdissä vallitsee tuttu visuaalinen järjestys, joka tekee lukemisesta miellyttävää. Digilaitteillakin lehtien sisällöt tunnistaa visuaalisesta ilmeestä ja ne yhdistää niiden painettuihin versioihin. Näiden asioiden toteutumiseksi toimituksissa ulkoasua säädellään monenlaisilla toimilla.
Pro gradu -tutkielmassani selvitin sanomalehtimedioiden – Helsingin Sanomien ja Aamulehden – ulkoasun säätelyä painetussa lehdessä ja digialustoilla; millä keinoilla ulkoasua säädellään, mitkä asiat ulkoasussa ovat säätelyn kohteina, millaisia merkityksiä ulkoasun säätelyllä on ja minkälaisena työntekijät kokevat ulkoasun säätelyn osana arjen työtään.
Ulkoasun säätelyllä on kaksi funktiota: sillä ylläpidetään ulkoasun jatkuvuutta arjessa ja välitetään ulkoasun muutokset. Se on hyvin syvällä toimitusorganisaation toiminnassa, tavoissa ja rutiineissa. Säätelyä toteutetaan monilla tavoilla. Ensinnäkin sitä tehdään tekniikan avulla. Monet ulkoasun elementit tulevat toimitusjärjestelmästä ja muista työkaluista automaattisesti oikean näköisinä. Tekniikalla rajoitetaan sitä, miltä lehti näyttää, mutta se myös rajoittaa sitä, mikä ylipäänsä on mahdollista. Toisaalta tekniikalla voidaan myös mahdollistaa uusia asioita.
Toiseksi ulkoasun tekemistä ohjeistetaan. Kummallakin medialla on olemassa dokumenttimuotoiset ohjeet ulkoasun perusraameihin. Dokumentit eivät kuitenkaan ole ajan tasalla, eivätkä ne juuri ole käytössä muuten kuin uusia työntekijöitä koulutettaessa. Sen sijaan pienemmillä kirjallisilla ohjeistuksilla, viesteillä, suullisilla ohjeistuksilla, hiljaisella tiedolla, sovituilla käytännöillä, kollegoiden kanssa keskustelemisella ja kysymisellä on suuri rooli ulkoasun säätelyssä. Kun järjestelmissä on määritelty pitkälti ulkoasun elementtien ulkoasua, liittyvät kirjalliset ja suulliset ohjeistukset pääosin siihen, miten ulkoasun elementtejä käytetään, eivät siihen, miltä elementit näyttävät.
Kolmanneksi merkittävänä tekijänä ulkoasun säätelyssä on mahdollisimman hyvin toimiva ihmiskoneisto. Toimituksessa on töissä ihmisiä, joiden työnkuvaan kuuluu ulkoasusta huolehtiminen, työyhteisö on tiivis, työntekijät ovat kokeneita ja uusien työntekijöiden koulutukseen panostetaan. Nämä ovat asioita, joilla taataan mahdollisimman laadukasta ja ilmeen mukaista ulkoasua. Kokeneet ammattilaiset osaavat noudattaa häilyviäkin rajoja ja pystyvät tarvittaessa soveltamaan. Se tarkoittaa sitä, että ulkoasua ei juurikaan tarvitse vahtia.
Sanomalehtimedioissa säädellään ulkoasua paljon, erityisesti yleisilmeen, rungon ja taiton osalta. Uutisosastojen ulkoasu on tarkempaa kuin feature-osastojen. Kuvia ja grafiikkaa ohjaillaan myös, mutta ei yhtä järjestelmällisesti kuin perusilmettä ja taittoa. Ulkoasu on aina vahvasti yhteydessä sisältöön ja niinpä monet sisältöihin liittyvät ohjeet vaikuttavat ulkoasuunkin.
Painetun lehden uutisia taittavat haastateltavat kokevat työn olevan hyvin rajattua, mutta toisaalta osa heistä näkevät tiukkojen raamien sisällä mahdollisuuksia luovuuden käyttöön. Työntekijät ymmärtävät journalismin luonteen suhteen säätelyn tiukkuuteen ja eräs haastateltavista sanoikin, että hänestä luovuutta on mahdollista käyttää sen verran kuin uutisosastolla on järkevää. Sen ymmärtäminen kuuluu ammattitaitoon. Tiukoista raameista huolimatta luovuuden mahdollisuuksia pidetään tärkeinä, jotta into tekemiseen säilyy. Etenkin kuvavalinnoissa ja feature-artikkeleissa nähtiin mahdollisuuksia luovuudenkäyttöön.
Digiteknologia mahdollistaa periaatteessa painettua lehteä monipuolisempia ilmaisukeinoja ja uudenlaisia toteutuksia. Helsingin Sanomissa verkon isoimmat artikkelit ovatkin avoimia hyvin villeille kokeiluille. HS:n verkossa on käytössä monenlaisia juttupohjia ja artikkelit voidaan jopa koodata alusta lähtien. Kokeilut on mahdollistettu osaavalla työvoimalla ja teknisillä mahdollisuuksilla. Digipuolen erikoisartikkelien tekemisessä vallitsee kokeilumentaliteetti, kunhan artikkeli on jotenkin tunnistettavissa HS:n artikkeliksi. Niiden ulkoasuun ei ole ohjeistuksia, sillä parhaita käytäntöjä vielä haetaan ja testaillaan.
Sen sijaan Aamulehdellä haastateltavat kokivat, että digialustoilla mahdollisuuden erilaisten ulkoasuratkaisujen tekemiseen ovat painettua lehteä rajatummat. Tutkimuksen teon hetkellä AL:n verkossa oli käytössä vain kaksi artikkelipohjaa ja niiden käyttö oli teknisesti hyvin rajoitettua. Lähinnä näiden artikkelien esillepanossa on mahdollista vaikuttaa vain pötköön aseteltavien elementtien järjestykseen. Lisäksi liikkuvaan kuvaan ja grafiikkaan panostaminen vaatii enemmän suunnittelua, aikaa ja työpanosta kuin pelkät tekstit ja kuvat. Teknologiset rajoitukset ja työvoiman resurssit siis määrittävät hyvin paljon sitä, mikä on mahdollista.
Ulkoasun säätely on elinehtoista sanomalehtimedioille. Ulkoasun säätelyn yhtenä päätehtävistä on mahdollistaa se, että ulkoasu onnistuu tehtävissään. Ulkoasun yhtenäisyys ja tasalaatuisuus ovat avainasemassa. Ulkoasun säätelyllä helpotetaan lukijaa, tuetaan alustan käytettävyyttä ja autetaan sisällön ymmärtämisessä. Lisäksi sillä halutaan tehdä tuotteen kuluttamisesta miellyttävää, jotta tuote pärjää kilpailussa kuluttajan ajasta ja rahasta.
Ulkoasun säätely helpottaa myös toimitusten arjessa ulkoasun tekemistä huomattavasti etenkin toimitusjärjestelmän, sen taittomallien ja automaattisesti oikean näköisenä tulevien elementtien avulla. Samalla se säästää aikaa, kun jokaista asiaa ei tarvitse tehdä käsin ja keksiä joka päivä uusia ratkaisuja.
Sanomalehtimedian brändin rakentaminen on vahvasti kytköksissä ulkoasun säätelyyn. Säätelemällä ulkoasua ohjataan sitä, millaisia mielikuvia pyritään rakentamaan. Sanomalehtimediat pyrkivät brändityöllään etenkin vahvistamaan journalismin luotettavuutta. Lisäksi pyrkimyksenä on se, että ulkoasu tekee journalismista houkuttelevaa. Journalismin ulkoasu siis myös markkinoi itse journalismia. Lupaukset täytyy lunastaa, joten voikin ajatella, että brändiä rakentamalla parannetaan myös itse journalismia.
Renja Nurmi osallistui vuoden 2021 stipendikilpailuun. Tutkielma on luettavissa Trepo-julkaisusivulta.
