Anna Enbusken kandidaatintutkielmassa käsiteltiin musiikin ja musiikkiviihdeohjelman osaa poliitikon imagon rakentamisessa. Enbuske palkittiin Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.
Vuoden 2021 tapaninpäivänä viisi Suomen pääministeriä – neljä entistä ja yksi nykyinen – jakoi oman elämänsä biisejä sekä niihin liittyviä henkilökohtaisia tarinoita. Suuren suosion saaneen ja palkitunkin Ylen Elämäni biisi -ohjelman erikoisjakso keräsi tuona päivänä lähes miljoona suomalaista katsojaa televisioidensa ääreen.
Katsojille ohjelma tarjosi viihdettä, ajanvietettä, musiikkia ja mielenkiintoisia faktoja Suomen pääministereistä. Oletko kuitenkaan koskaan pohtinut, mitä ohjelma tarjoaa siihen osallistuvalle poliitikolle? Tiivis vastaus on poliitikon mahdollisuus rakentaa omaa imagoaan.
Tutkielmani pyrkii selittämään, millä tavalla musiikki voi olla osa poliitikon henkilökohtaista imagoa, joka lähtökohtaisesti perustuu asiakeskeisen yhteiskunnallisen tehtävän hoitamiseen. Vahingossa musiikki ei kuitenkaan poliitikon imagoon yhdisty, vaan kyseessä on aktiivisen ja tietoisen toiminnan ja päätösten tulos – valinta siitä, millaisen imagon poliitikko haluaa luoda. Siksi tutkielmassani selvitän myös sitä, millä tavoilla poliitikot rakentavat imagoaan nimenomaan musiikkiviihdeohjelman kontekstissa – tässä tapauksessa Elämäni biisi -ohjelmassa ja sen pääministereiden tähdittämässä erikoisjaksossa.
On selvää, että 2020-luvulle tultaessa erilaiset mediat ovat nykyään välttämätön osa ihmisten elämää: saamme tietoa mediasta, olemme toisiimme yhteydessä median avulla ja median kuluttaminen on arkipäivää. Tämä kehitys on johtanut paitsi siihen, että mediakenttä on vuosien aikana rikastunut eri vaihtoehtojen myötä, mutta myös siihen, että eri mediat sekä muut toimijat kilpailevat keskenään palstatilasta, valokeilasta ja meidän jokaisen huomiostamme. Tässä edellä mainitussa kilpailussa on mukana myös vaaleilla valittavat poliitikot, joiden työ, ura ja arvostus poliitikkona on pitkälti riippuvaista heidän saamastaan huomiosta.
Jos mietit hetken sitä, millä perusteella sinä tai lähipiirisi muodostatte mielipiteenne poliitikoista ja teette jopa äänestyspäätöksiä, todennäköisesti havaitset kaksi seuraavaa asiaa. Ensinnäkin sen, että todennäköisesti nämä mielipiteet ja päätökset muodostuvat siitä, miten kyseinen poliitikko on median kautta teille näkynyt ja esiintynyt sen sijaan, että olisitte välttämättä kyseistä poliitikkoa kasvokkain tavanneet. Onnistunut esiintyminen luo mielikuvan hyvästä poliitikosta. Toinen havainto on se, että muistatte itsestään henkilökohtaisia asioita – kuten lemmikin tai harrastuksen – jakaneita poliitikkoja ja todennäköisesti äänestätte niitä, joihin koette niiden myötä jonkinlaista yhtäläisyyttä. Nämä henkilökohtaiset asiat eivät kuitenkaan liity poliitikon tehtävään, vaan henkilökohtaiseen ja usein yksityisenä pidettyyn elämään, johon kurkkaaminen julkisissa rooleissa toimivien henkilöiden osalta on meille muille viihdettä.
Tutkielmassani käyn läpi sitä, miten edellä mainituista asioista hieman mutkia oikoen syntyy itseään toistava kehä: mediajulkisuudessa ollaan kiinnostuneita poliitikkojen yksityiselämästä ja henkilökohtaisista asioista, koska ne kiinnostavat viihdemielessä ihmisiä eli niillä saa ihmisten huomion mediassa. Poliitikot puolestaan jakavat näitä yksityiselämänsä asioita saadakseen tilaa mediajulkisuudessa, jonka kautta ihmiset muodostavat sekä mielipiteensä heistä että poliittisia äänestyspäätöksiään, kun he saavat median kautta tietoa poliitikoista ja samaistumispintaa heihin. Menestyäkseen poliitikkona on siis asetettava itsensä myös osaksi viihdejulkisuutta, joka ihmisiä laajemmin kiinnostaa, sekä osattava toimia median kanssa.
Poliitikko haluaa luonnollisesti itse vaikuttaa mielikuvaan itsestään. Siksi poliitikot yhä tietoisemmin rakentavat omaa imagoaan, missä medialla ja erityisesti tutkielmani näkökulmasta televisiolla on keskeinen rooli: sen avulla poliitikko voi pyrkiä vaikuttamaan yleisön tuntemuksiin. Ja mikäpä olisikaan vaikuttavampi tapa vedota ihmisten tunteisiin ja mielikuviin kuin musiikki?
Yksi tapa saada musiikki ja poliitikko yhdistymään on esiintyminen musiikkiviihdeohjelmassa. Tällä hetkellä suomalaisessa tv-viihdekentässä lähes ainoa ohjelmavaihtoehto tähän on Elämäni biisi, sillä se ei vaadi kuuluisilta vierailijoilta musiikillista osaamista.
Tutkielmassani pääministereiden erikoisjaksosta tehtyjen havaintojen perusteella poliitikot rakentavat imagoaan Elämäni biisi -musiikkiviihdeohjelmassa kolmella eri keinolla:
Ensimmäinen on ohjelmaformaattiin sisälle kirjoitettua, sillä ohjelmassa selvitetään vieraan suhdetta musiikkiin. On kuitenkin poliitikon oma valinta, millä tasolla hän kysymykseen vastaa ja haluaako hän luoda katsojalle samaistumispintaa kertomalla esimerkiksi itse harrastavansa trumpetin soittamista, kuuntelevansa musiikkia laittaessaan ruokaa ja miten merkityksellistä musiikki hänelle eri elämänvaiheissa on ollut.
Samoin formaattiin keskeisesti kuuluu se, että vieras valitsee itselleen tärkeän kappaleen ja kertoo siihen liittyvän tarinan elämästään. Poliitikko voi kuitenkin tietoisesti valita, jakaako itselleen aidosti merkityksellisen vai imagon kannalta taktisen kappaleen, ja kuinka henkilökohtaisen taustatarinan kappaleelleen jakaa.
Huomiotta ei voi jättää sitäkään, miten poliitikko esiintyy ohjelmassa: Miten hän on pukeutunut, millaisia hänen eleensä tai puhetyylinsä on? Onko hän humoristinen ja millainen on vieraiden dynamiikka? Elämäni biisi -ohjelma itsessään on rento, joten se mahdollistaa poliitikoille heidän tavallisesta esiintymistyylistään poikkeamisen, mikä puolestaan voi tuoda poliitikon niin valitessaan häntä katsojalle arkisemmaksi ja tavallisemmaksi.
Suoraviivaista yhteyttä musiikkiviihdeohjelmissa esiintymisen ja vaalimenestyksen välille en tutkielmani perusteella vetäisi. Tutkielmani kuitenkin herättelee pohtimaan sitä, mitkä ovat poliitikon menestyksen avaimet nykypäivänä, ja tiedostamaan yhä paremmin sen, miten mediaesiintymisten meille luomat mielikuvat voivat olla tietoisten päätösten tuloksia, vaikka kokisimme vain nauttivamme musiikkiviihteestä.
Enbuske palkittiin tutkielmastaan Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.
