Kata-Riina Heinonen-Tricarico ja Katriina Lundelin palkittiin Media-alan tutkimussäätiön vuoden 2022 stipendikilpailussa. Heidän opinnäytetyönsä käsitteli etnisyyttä journalismissa.
Otsikon sitaatin sanoi meille tutkimushaastattelussa tanssija-koreografi Sonya Lindfors. Sitaatti tiivistää yhden media-alan isoista haasteista: muuttoliike muuttaa yhteiskuntaa, emmekä ole vielä riittävästi käsitelleet menneisyyttämme edes Suomen perinteisten vähemmistöjen suhteen.
Teemme toimittajina journalistisia sisältöjä koskevia valintoja, mutta aiemman tutkimuksen ja opinnäytetyömme haastateltavien mukaan valintamme kohdistuu harvoin henkilöihin, jotka eivät ole valkoihoisia, eivätkä vastaa käsitystämme asiantuntijasta tai tavallisesta suomalaisesta. Kuten yksi tutkimuksemme haastateltavista, Eilina Gusatinsky, kehotti: ”Sekoita pakka ja lähde oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Päivitä yhteystiedot, jotta löydät erilaisia juttuja.”
Valitsimme opinnäytetyömme haastateltaviksi etnisiin vähemmistöryhmiin kuuluvia ja ei-valkoisia henkilöitä, jotka ovat puhuneet julkisesti (mediassa ja sosiaalisessa mediassa) tavasta, jolla media käsittelee etnisiin vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä. Halusimme kuunnella heitä, joita asia koskettaa.
Media-ala on tunnistanut jo vuosien ajan sen, että toimitusten moninaisuus vaikuttaa myönteisesti siihen, kuinka monipuolisia näkökulmia ja juttuaiheita mediassa on.
Vasta viime aikoina tilaa on tehty myös muille kuin valtaväestöön kuuluville toimittajille. Esimerkiksi Helsingin Sanomat mainitsi kesätoimittajahaussaan erityisesti etsivänsä toimittajia kaikenlaisista taustoista.
Vuonna 2019 Haaga-Helia ammattikorkeakoulu alkoi kouluttaa maahanmuuttajataustaisia toimittajia. Ensimmäinen vuosikurssi valmistui keväällä 2020. Yksittäisiä pyrkimyksiä tehdä media-alasta monimuotoisempaa on helppo löytää – mutta juuri yksittäisyys on ongelma.
Suomalaisissa tutkimuksissa ei havaintomme mukaan ole tarkasteltu toimitusten kokoonpanoa etnisen linssin läpi. Haastateltavamme kuitenkin kokivat, että journalismi on edelleen valkoinen linnake.
Yhdysvalloissa on jo usean vuosikymmenen ajan mitattu mediatalojen etnistä monimuotoisuutta. Raporttien kohteena ovat toimitusten lisäksi myös mediatalojen johto. Muutos on Yhdysvalloissakin edennyt hitaasti. Vaikka rodullistettujen toimittajien lukumäärä on kasvanut, todellista muutosta ei ole tapahtunut, koska etnisiin vähemmistöihin kuuluvien ihmisten määrä maassa on kasvanut – jopa niin paljon, että on epäselvää, onko enää aiheellista käyttää sanaa vähemmistö.
Mielestämme Yhdysvaltojen esimerkki osoittaa, että median monimuotoisuuteen on kiinnitettävä huomiota ja sitä on edistettävä aktiivisesti. Maali siirtyy koko ajan.
Journalismi pyrkii objektiivisuuteen. Etniseen vähemmistöön kuuluvan silmin toimittajan objektiivisuus on usein valkoista objektiivisuutta, joka ei tunnista muista lähtökohdista kumpuavia aiheita.
Haastateltavamme kokivat, että juttuaiheisiin, näkökulmiin ja haastateltavien valintaan vaikuttaa, onko toimittajalla lähipiirissään muita kuin valkoisia ihmisiä. Runsas valikoima elämäntilanteita, valintoja ja todellisen elämän syitä ja seurauksia jää usein toimittajalta huomaamatta. Kuten Sonya Lindfors asian ilmaisi: ”Mikä meidän mielestämme ei ole juttu, koska se ei kosketa meitä tai meidän läheistemme elämää millään lailla. Miten me tunnistamme, mikä on aihe?”
Haastateltavistamme useampi näki, että medialla on etnisyyteen liittyviä lempiaiheita. Merkittävä osa journalistisesta työstä pyrkii ajankohtaisuuteen, ja pinnalla olevat aiheet vaihtelevat. Mutta tästä seuraa myös, että etnisistä ryhmistä toiset jäävät mediassa varjoon. ”Romanit eivät tunnu koskaan olevan trendaava aihe”, sanoi meille romaniaktivisti ja toimittaja Leif Hagert.
Haastateltavamme peräsivät laaja-alaisempaa koulutusta journalismin koulutusohjelmiin. On tärkeää, että jokainen toimittaja omasta etnisestä taustastaan huolimatta (huom. myös me valkoiset valtaväestöön kuuluvat olemme etnisiä ihmisiä) ymmärtää etnisyyttä riippumatta siitä, kirjoittaako hän taloudesta, urheilusta vai viihteestä. Etnistä näkökulmaa voikin verrata yhteiskuntaluokkaan tai sukupuoleen. Se on asia, joka vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueilla – ja toimittajien on opeteltava näkemään se.
Yhdysvalloissa ongelma on pyritty ratkaisemaan osittain palkkaamalla toimituksiin vähemmistöasioihin erikoistuneita toimittajia. Haastateltavamme kokivat, että ratkaisu on hauras, koska osaaminen keskittyy yhdelle ihmiselle. Jos erikoistoimittaja sairastuu tai irtisanoutuu, poistuu osaaminen hänen mukanaan. Ratkaisu ei myöskään tue etnisyyden käsittelyä laajasti yhteiskunnallisena kysymyksenä, vaan etnisyys pysyy erityislokerossaan. Siksi toimitusten kaikkien jäsenten olisi kysyttävä itseltään jokaisen aiheen kohdalla: onko etnisyys merkityksellinen näkökulma tässä jutussa?
Tutkimuksemme havainnot voi jakaa karkeasti kahdenlaisiin tilanteisiin: Toisissa etnisyys on näkökulma yhteiskuntaan. Toisissa yksilöille on annettava tilaa olla yksilöitä ja suomalaisia – ei etnisen vähemmistöryhmän edustajia.
Jos haastateltavan suku on muuttanut Suomeen kolme sukupolvea sitten, tuoko henkilön maahanmuuttajataustan mainitseminen juttuun jotain oleellista?
”Siellä [jutussa] saattaa olla, että romani ja suomalaiset sitä ja tätä, ja se sulkee meidät ulos suomalaisuuskäsitteestä”, sanoi Leif Hagert.
Haastateltavamme olivat sitä mieltä, että toimitusten tulee laskea vähemmistöistä kertovien juttujen määrää sekä analysoida journalistista sisältöä: onko juttu sankarikertomus, arkipäivän tarina vai kielteinen rikosuutinen ja millaisissa rooleissa vähemmistötaustaiset esiintyvät. Kuinka usein toimitus on valinnut asiantuntijaksi rodullistetun ihmisen?
”Nyt on ollut valtavasti juttua rodullistetuista, koska on ollut erilaisia konflikteja. Määrällisesti juttuja on ollut paljon, mutta jos kaikki on, että apua, terroristit tulee Suomeen, se ei ehkä ole balanssissa”, sanoi Sonya Lindfors.
Toimituksissa tehdään jo nyt säännöllistä sisällönanalyysiä. Etnisten vähemmistöryhmien roolitus ja juttujen lukumäärä on vaivatonta nostaa yhdeksi tarkastelun kohteeksi.
Jotkut saattavat kokea tämän aktivismina objektiivisen journalismin sijaan. Kysymys voidaan kääntää myös toisin päin. Onko journalismi objektiivista, jos merkittävä osa kansasta jää näkemättä tai heidät nähdään vain typistetysti?
Opinnäytetyö Theseus-palvelussa
Kata-Riina Heinonen-Tricarico ja Katriina Lundelin palkittiin opinnäytetyöstään Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.
