Piia Myllykangas tutki opinnäytetyössään ”Miksi suomalaiset draamatuotannot jäävät ilman EU:n televisiolevitystukea?”, miksi suomalaiset draamatuotannot eivät saa televisiolevitystukea hakemuksista huolimatta.
Ruotsalaiset tuotantoyhtiöt ovat saaneet vuosina 2014–2018 televisiolevitystukea Luova Eurooppa -ohjelman kautta 14 draamahankkeelle. Tuen yhteenlaskettu summa hipoo kahdeksaa miljoonaa euroa. Yksikään suomalainen draamatuotanto ei ole saanut tukea käynnissä olevan ohjelman aikana.
Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa tehty opinnäytetyö Miksi suomalaiset draamatuotannot jäävät ilman EU:n televisiolevitystukea? osoittaa, että suomalaiset tuotantoyhtiöt hakevat Luova Eurooppa -ohjelman televisiolevitystukea (eng. TV Programming Support) paljon vähemmän kuin ruotsalaiset. Ruotsista tulleiden televisiolevitystukihakemusten määrä oli vertailuaikana lähes viisinkertainen suomalaisiin verrattuna.
Yhteensä 14 ruotsalaista draamatuotantoa on saanut televisiolevitystukea vuosina 2014–2018. Tuen määrä on yhteensä lähes kahdeksan miljoonaa euroa. Suomalaiset draamatuotannot eivät ole saaneet tukea vertailuaikana kertaakaan. Suomalaisille animaatioille ja dokumenteille tukea on sen sijaan myönnetty.
Suomalaiset draamatuotannot kansainvälistyvät kovaa vauhtia. Rikossarja Karppi on ensimmäisenä suomalaisena sarjana myyty Netflixiin maailmanlaajuisin levitysoikeuksin. Kansainvälistyminen moninkertaistaa sarjojen tuotantobudjetit. Tutkimuksen tekohetkellä toistaiseksi kallein suomalaisen draamasarja on Viaplayn tilaama kahdeksanosainen Cold Courage -rikosdraama, jonka tuotantobudjetti on tuotantoyhtiön oman ilmoituksen mukaan noin 9,6 miljoonaa euroa. Yhden jakson hinnaksi tulee siis laskennallisesti yli miljoona euroa.
Sarjoja tehdään siis aiempaa suuremmilla resursseilla, mutta kansainvälisen rahoituksen hankkiminen tuotannoille on hidasta. Televisiolevitystuki on yksi mahdollisuus rahoituspohjan kasvattamiseen, mutta vain harva suomalainen draamatuotanto täyttää tuen tiukat hakukriteerit.
Suomalaisten haasteet kilpailussa televisiolevitystuesta voi kiteyttää kolmeen tekijään:
Televisiolevitystuen hakukriteerit ovat suomalaisille tuotannoille haastavat. Draamahanke täytyy myydä ennakkoon vähintään kolmelle eurooppalaiselle kanavalle tai suoratoistopalvelulle, jotta tuen hakeminen on mahdollista. Kolmen kanavan ennakkomyynti on tekninen rajoitus hakemiselle, mutta harvoin vain kolme riittää hakemuksen menestymiseen. Yleensä siihen vaaditaan noin seitsemän levitysoikeudet ostanutta kanavaa. Kanavien on myös oltava mukana suurilla rahasummilla.
Vaikka suomalaiset sarjat kiinnostavat aiempaa enemmän, rahoituksen hankkiminen on silti hidasta. Kansainvälisten levittäjien kiinnostus ja luotto suomalaisten sarjojen menestymismahdollisuuksiin täytyy ansaita. Myyntityön hidasteena on, ettei Suomesta ole näyttää yhtään Sillan tai Skamin tavoin kansainvälisesti läpilyönyttä sarjaa. Ruotsissa kansainvälisiä hittejä on jo useita. Jo yksi kansainvälisesti menestynyt sarja voisi herättää ostajien kiinnostuksen suomalaisiin sarjoihin.
Myynnin kannalta on tärkeää, että suomalaisissa tuotantoyhtiöissä luovuttaisiin ajatuksesta, että tehdään erikseen kansainvälisiä ja kotimaisia sarjoja. Erilaisia sisältöjä on tehtävä erikokoisille yleisöille. Suuret tuotantobudjetit tuovat kansainvälistä uskottavuutta, mutta tärkeintä on tehdä kiinnostavia sisältöjä. Norjalaisesta Skamista tuli kansainvälinen hitti, koska se oli niin hyvä. Myös suomalaisten sarjojen on oltava sisällöllisesti tarpeeksi kiinnostavia suomalaisuudesta huolimatta.
Skandit ovat saaneet vetoapua kansainvälistymiseen toisistaan. Ruotsi, Tanska ja Norja toimivat vahvasti ristiin, ja yhteinen kielialue edistää sarjojen myyntiä ainakin naapurimaihin. Suomi on pienenä kielialueena tippunut skandien kelkasta, mikä on vaikuttanut sarjojen myyntiin ratkaisevasti. Suoratoistopalvelujen yleistymisen myötä myös Suomen kaltaiset pienen kielialueen maat pääsevät helpommin mukaan kilpailuun, kun kielellä ei ole enää yhtä vahvaa myynnillistä merkitystä.
Suomalaiset sarjat eivät lähtökohdiltaan ole olleet tarpeeksi kiinnostavia, jotta ne olisivat herättäneet kansainvälisten ostajien kiinnostuksen jo ennakkomyynnissä. Kansainvälisten ideoiden puute on vaikuttanut sarjojen myyntiin ja sitä kautta televisiolevitystuen hakumahdollisuuksiin. Nyt aletaan kuitenkin olla siinä pisteessä, että suomalaiset hankkeet ovat idealtaan samalla viivalla kansainvälisten sarjojen kanssa.
Pohjoismaisen rikosdraaman, nordic noirin, kärkimaa Ruotsi ei aiempien vuosien tavoin saanut televisiolevitystukea rikosdraamoille vuonna 2018. Myös muissa Pohjoismaissa rikossarjat saivat vähemmän tukea kuin aiempina vuosina. Samaan aikaan Suomessa valmistuu useita kansainväliseen levitykseen tähtääviä kotimaisia tuotantoja, joista moni edustaa genreltään rikosdraamaa. Suomalaiset tuotantoyhtiöt ovatkin saaneet kritiikkiä siitä, että rikosbuumiin tartutaan myöhässä. Suomessa kansainväliseen levitykseen suunnatut sarjat ovat kuitenkin olleet suunnitteilla jo pitkään, mutta rahoituksen saanti on ollut muita Pohjoismaita hitaampaa. Suomalaiset tuottajat uskovat rikoksen voimaan, kunhan genreen osataan tuoda jotain uutta ja ajankohtaista.
Opinnäytetyö on tehty toimeksiantona Yellow Film & TV:lle, joka on yksi Suomen suurimmista tuotantoyhtiöistä. Tutkimusta varten on haastateltu Suomen Luova Eurooppa/Media -yhteyspisteen toiminnanjohtajaa Kerstin Degermania ja Yellow Film & TV:n fiktion vastaavaa tuottajaa Jarkko Hentulaa.
Tutustu tarkemmin opinnäytetyöhön: Miksi suomalaiset draamatuotannot jäävät ilman EU:n televisiolevitystukea?
Stipendiblogin kirjoittaja voitti kirjoituksellaan stipendin Media-alan tutkimussäätiön stipendikilpailussa.
