Mediamaiseman murroksen myötä uutismedian asema yksinomaisena portinvartijana on rapistunut; media ei voi yksin päättää, minkälaiset sisällöt ja näkökulmat kiertävät ja saavat näkyvyyttä verkossa kolmansien osapuolien sivustoilla. Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija Margareta Salonen tarkastelee väitöstutkimuksessaan eri toimijoiden keskinäisiä suhteita ja vallan jakautumisen näkökulmia portinvartija-teorian valossa.
Valta uutisekosysteemissä kiertävistä sisällöistä on jakautunut mediatoimijoiden lisäksi myös alustapalveluille ja yleisöille. Tässä tekstissä tarkastellaan väitöstutkimuksen kolmen osatutkimuksen tähänastisia havaintoja ja tuloksia: vuorovaikutuksellisen ja visuaalisen portinvartijuuden sekä median sosiaalisen median moderoinnin näkökulmia kolmen toimijan välisissä valtasuhteissa.
Journalismi nähdään tänä päivänä pikemminkin yleisöä osallistavana keskusteluna kuin yhdensuuntaisena viestintänä medialta yleisöille, mitä se oli ennen verkon mukaan tuloa. Keskusteluja mahdollistavien sosiaalisen median alustojen kasvava valta tuo haasteita mediatoimijoiden päivittäisiin rutiineihin ja eettisiin valintoihin. Digitaalisia palveluja tarjoavat alustapalvelut, kuten Facebook ja Google, sanelevat pitkälti ehtoja tämänhetkisen alustayhteiskunnan tiedonsaannissa ja sen myötä myös uutiskulutuksessa.
Toimitukset puolestaan tekevät päivittäin uutisointia koskevia journalistisia ratkaisuja, joihin sisältyy niin eettistä kuin strategistakin pohdintaa: mitä julkaistaan minkälaisin otsikoin ja missä kanavassa. Näiden median portinvartijuutta koskevien kysymyksien vaikutukset ovat kauaskantoisia niin verkossa kuin reaalimaailmassakin käydylle keskustelulle: uutiset vaikuttavat julkiseen agendaan ja niiden pohjalta käydään yhteiskunnallista keskustelua.
Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen merkitystä korostaa se, että sosiaalisen median yleisöillä on suuri valta siihen, minkälainen median tuottama sisältö ja keskustelu saa näkyvyyttä alustapalveluissa. Alustapalveluiden toimintalogiikka perustuu käyttäjien eli tässä tapauksessa sekä someyleisöjen että median omaan toimintaan kyseisellä alustalla. Yleisön ja median vuorovaikutus median somesisältöjen parissa vaikuttaa puolestaan siihen, minkälaista näkyvyyttä median somepostaukset alustapalvelussa saavat. Mediatoimijat ovat siis muuttuneessa uutisekosysteemissä riippuvaisia paitsi kolmannen osapuolen teknologiajäteistä ja niiden tekemistä algoritmisista päätöksistä uutisten näkyvyyttä koskien myös yleisöjen antamasta panoksesta tähän näkyvyyteen heidän someuutiskulutuksen kautta.
Väitöstutkimuksen ensimmäisessä osatutkimuksessa tutkimme (Salonen, Olbertz-Siitonen & Uskali) kotimaisten sanomalehtien Facebook-postauksia ja niissä ilmenevää median ja yleisön välistä vuorovaikutusta. Tutkimuksen isoimpana kontribuutiona on vuorovaikutuksellisen portinvartijuuden (conversational gatekeeping) käsitteen lanseeraaminen. Vuorovaikutuksellinen portinvartjuus viittaa siihen, miten journalistit ja someyleisöt rakentavat median somepostauksien keskusteluissa yhteisymmärrystä normittaen omalla vuorovaikutuksellaan sitä, minkälainen sisältö ja toiminta on kyseisellä alustalla hyväksyttävää ja haluttua. Tämä tarkoittaa konkreettisesti esimerkiksi sitä, miten journalistit ja someyleisö yhdessä keskusteluissa normittavat alustalla tapahtuvaa vihapuhetta ja ei-hyväksyttäviä keskustelunaiheita; minkälainen sisältö on hyväksyttävää.
Vuorovaikutuksellisen portinvartijuuden käsite korostaa erityisesti sitä, että teknologia ei ainakaan toistaiseksi tarjoa aukottomia ratkaisuja yleisövuorovaikutuksen ja moderoinnin ohjaamiseen sosiaalisessa mediassa. Ihmistoimijoilla – journalisteilla ja heidän yleisöillään – on tärkeä tehtävä median somekeskustelujen ohjaamisessa ja siistinä pitämisessä.
Väitöskirjan toisessa osatutkimuksessa (Salonen & Laaksonen) tarkastelemme kotimaisten sanomalehtien ja heidän someyleisöjensä toimintaa ja vuorovaikutusta Instagramissa. Lisäksi luomme ymmärrystä visuaalisuuden merkityksestä somessa jaettaviin uutisiin visuaalisen portinvartijuuden (visual gatekeeping) käsitteen kautta. Tätä on tärkeää tutkia erityisesti sellaisissa sosiaalisen median ympäristöissä, jotka pakottavat mediatoimijoita visuaaliseen sisällöntuotantoon. Esimerkiksi Instagramissa sisältöä pystyy jakamaan ainoastaan kuvien ja videoiden kautta, eli alustan toimintalogiikka pakottaa mediat tuottamaan visuaalista sisältöä.
Tutkimus on vielä kesken, mutta tässä vaiheessa voimme sanoa minkälainen sisältö saa näkyvyyttä tutkittujen sanomalehtien Instagramissa: pehmeät uutiset ovat saaneet kovia uutisia enemmän julkaisutilaa. Tämä tulos vahvistaa kuvaa siitä, että Instagramiin jaetaan kevyempää sisältöä – kenties alustan käyttöön liittyvien oletusten vuoksi. Lisäksi olemme havaineet, että edellä mainittua vuorovaikutuksellista portinvartijuutta ilmenee myös visuaalisuuteen nojaavassa Instagramissa.
Kolmannessa osatutkimuksessa (Salonen, Laaksonen & Olbertz-Siitonen) tutkimme haastattelututkimuksen avulla kotimaisten sanomalehtien toimituksia ja niiden sometoiminnan moderointikäytänteitä ja yleisövuorovaikutusta. Sosiaalisen median moderointi uutistoimituksissa on ilmiönä verrattain uusi ja aihe on herättänyt keskustelua myös Suomessa. Somemoderointia ostetaan joissakin isoimmissa toimituksissa ulkoisilta palvelun tarjoajilta (esim. STT), mutta tätä työtä tehdään myös medioiden oman väen voimin. Meitä kiinnostaakin toimittajien (varsinkin pienemmissä toimituksissa) muun työn ohella tekemä somemoderointi ja keskustelun ohjaaminen.
Moderointiin ei ole tällä hetkellä juuri saatavissa apua alustapalvelujen puolelta, sillä automaattisen moderoinnin keinot pienten kieliryhmien kielillä kuten suomeksi ovat rajatummat. Lisäksi algoritmeilla on haasteita tunnistaa keskustelujen konteksteja ja kulttuurisia tekijöitä, minkä vuoksi ihmisten ja erityisesti journalistien panos keskustelujen laadun ja verkon demokratian takaamiseksi on ensiarvoisen tärkeää. Väitän, että oman talon journalistit ovat heitä, jotka parhaiten pystyvät takaamaan keskustelun laadun pysyvän organisaation hengen mukaisena ja journalististen normien mukaisesti eettisenä.
Eettiseen näkökulmaan on hyvä kiinnittää huomiota, sillä Julkisen sanan neuvosto on ohjeistanut, että vaikka kommenttiketjut eivät ole toimituksellista aineistoa, on niitä valvottava ja mahdollinen ihmisarvoa loukkaava sisältö poistettava. Ollaankin siinä lopputulemassa, että mikäli mediatoimijat hyödyntävät somepalveluja esimerkiksi sisältöjensä levityksessä, promoamisessa tai yleisösuhdetoiminnassa, on median itse oltava sometileillään aktiivisesti läsnä ja varmistettava keskustelujen laatu.
Mediatoimijoiden on oltava valmiita uudistamaan ja innovoimaan omaa toimintaansa pysyäkseen teknologisen kehityksen mukanaan tuomien haasteiden matkassa. Kehittyvä teknologia olisi hyvä nähdä ennen kaikkea mahdollistajana eikä niinkään hidasteena. Median murroksen keskiössä ovat vahvasti erityisesti verkon ja printin hybridissä elävät sanomalehdet; nuo paikallisen, alueellisen ja valtakunnallisen uutistuotannon selkärangat. Teknologinen murros on pakottanut sanomalehdet supistamaan toimintaansa, mikä kohdistaa huolen uutistuotannon tilaan muuttuneessa kilpailutilanteessa. Alustapalvelujen tarjoama somenäkyvyys on loppupeleissä ristiriitainen lehmänkauppa – someen ei kytkeydy suoranaista ansaintalogiikkaa mediatoimijoiden suuntaan mutta median tuottamaa sisältöä jaetaan siellä myös ilmaiseksi.
Somejättien kasvaneesta vallasta huolimatta mediatoimijoiden on hyvä muistaa oma vastuunsa näiden kolmansien osapuolien alustoilla toimiessaan – esimerkiksi Julkisen sanan neuvoston ohjeistus muistuttaa rinnastamaan median sometoiminnan samanlaiseksi kuin muunkin sen brändin alla tapahtuvan toimituksellisen toiminnan. Varsinkin kun EU:n laajuinen lainsäädäntö somejättien kontrolloimiseen laahaa perässä ja Australian kaltainen tilanne alustapalvelujen suitsimiseen ja rahavirtojen ohjaamiseen myös mediatoimijoiden laariin on meillä vielä alkumetreillä. Myöskin yleisöjen kasvanut valta uutissisältöjen näkyvyyden ja jaon suhteen verkossa on hyvä muistaa. Yleisösuhteen säilyttäminen ja yleisöjen kohtaaminen somessa on kuitenkin mediatoimijoille tärkeää, sillä siellä yleisöt enenevissä määrin viettävät aikaa, aina Facebookista TikTokiin.
Lisätietoja
Margareta Salonen, väitöskirjatutkija, Jyväskylän yliopiston kieli- ja viestintätieteiden laitos
(margareta.salonen@jyu.fi)
https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/kivi/henkilosto/henkilosto/salonen-margareta
Margareta Salonen toimii lisäksi digitaalista yhteiskuntatieteellistä tutkimusta esille tuovan Rajapintayhdistyksen (rajapinta.co) puheenjohtajana sekä Julkisen sanan neuvoston varajäsenenä.
Media-alan tutkimussäätiö rahoitti väitöskirjatutkimusta vuonna 2020 ja vuonna 2019.
