Vilma Timonen osallistui vuoden 2021 stipendikilpailuun. Timosen kandidaatintutkielma tarkasteli Bidenin ja Trumpin representaatiota presidentinvaalien alla.
Yhdysvaltain presidentinvaalit vuonna 2020 olivat jännitysnäytelmä vailla vertaansa. Kaksi täysin erilaista ehdokasta, maailmanlaajuinen koronapandemia sekä kaiken yllä leijuva avoin kysymys siitä, suostuisiko Trump mahdollisen häviönsä edessä edes luopumaan vallasta.
Jokaisella vaaleja seuranneella oli todennäköisesti mielipide ehdokkaista ja kenties siitä, kumpi yhdysvaltalaisten tulisi valita uudeksi johtajakseen. Nyt, lähes vuosi viime marraskuisen vaalipäivän jälkeen, tiedämme Joe Bidenin voittaneen vaalit erinäisten käänteiden jälkeen.
Kandidaatintutkielmassani minua ei kuitenkaan kiinnostanut se, mitä vaaleissa tapahtui, vaan se, miten me tapahtumista tiedämme. Siispä lähdin selvittämään, miten levikiltään Suomen suurin sanomalehti Helsingin Sanomat representoi kaksi presidenttiehdokasta uutisissaan ennen vaalipäivää. Lisäksi tutkin sitä, millaisia diskursseja representaatioiden kautta oli havaittavissa.
Aiemmassa tutkimuksessa erityisesti Trumpin ja median välinen suhde on saanut runsaasti huomiota. Ei ihme, sillä ottamatta kantaa Trumpiin henkilönä voi todeta, että hän oli vahvasti mielipiteitä jakava ehdokas. Presidenttikautensa aikana Trump oli avoimen halveksuva häntä kritisoinutta yhdysvaltalaismediaa kohtaan ja pyrki vähentämään median legimiteettiä esimerkiksi useissa puheissaan.
Tutkielmassani keskityin analysoimaan HS:n uutisartikkeleita, sillä uutisten rakenne on pitkälti ennalta määrätty ja niiden tyylin odotetaan usein olevan neutraalin asiapitoinen. Uutisartikkelien erotteleminen muusta materiaalista oli haastavampaa kuin ensin ajattelin. Lähestyin asiaa niin, että jätin aineistosta pois kolumnit, uutisanalyysit, pidemmät reportaasit sekä maksumuurin taakse laitetut artikkelit. Näillä kriteereillä aineistoon päätyi 16 HS:n verkkossa julkaistua uutisartikkelia kahdelta viikolta ennen vaalipäivää, aikavälillä 20.10.2020—2.11.2020.
Keräsin aineiston vaalipäivää edeltävästä päivästä taaksepäin hakemalla HS arkistosta asiasanaa “Yhdysvaltain presidentinvaalit”. Lisäksi valitsin rajaukseksi Ulkomaat-osaston. Tutkimusmetodina käytin kriittistä diskurssianalyysiä.
Löysin aineistosta neljä diskurssia: piittaamaton ja taitamaton Trump sekä tavallinen ja ennakkosuosikki Biden. Asetelma oli selvä: Trump nähtiin poikkeuksellisena ehdokkaana, joka viis veisaa presidenttiin kohdistuvista odotuksista. Biden puolestaan oli paluu tuttuun ja turvalliseen.
Piittaamaton Trump -diskurssissa Trump on aggressiivinen, epäkorrekti ja turvautuu valheisiin saadakseen itsensä näyttämään paremmalta. Piittaamattomuudella viittaan siihen, ettei Trump välitä politiikan pelisäännöistä, vaan käyttäytyy epätavallisella, usein sopimattomalla tavalla. Häneltä odotetaan huonoa käytöstä, ja “normaali”, korkean tason poliitikoilta yleensä odotettu käytös, on Trumpilta poikkeavaa. Esimerkiksi vaalien vaikutusta Suomeen käsittelevässä artikkelisssa Trumpin käytöstä luonnehdittiin väliotsikossa “räyhäkulttuuriksi”. Termi perustui haastateltavan sanomisiin, mutta sen nosto väliotsikkoon esitti sen ikään kuin totuutena. Samassa artikkelissa kerrotaan, “että ”Trump 2.0” voi ennakoimattomuudessaan yllättää myös positiivisesti”.
Taitamaton Trump -diskurssissa Trump on kykenemätön hoitamaan presidentillisiä tehtäviään, kuten pysäyttämään koronaviruksen leviämisen Yhdysvalloissa. Hänet kuvataan ensisijaisesti bisnesmiehenä, jonka prioriteetti on pitää talous käynnissä.
Esimerkiksi yksi aineiston uutinen käsittelee Valkoisen talon lausuntoa lokakuun lopulta, jonka mukaan koronavirusepidemiaa ei enää yritetä hillitä Yhdysvalloissa. Uutisessa lausunnon kuvaillaan “hätkähdyttäneen” ja Valkoisen talon kuvaillaan “myöntäneen” epidemian hillitsemisen lopettaminen. Samalla nostetaan esiin Trumpin koronavirusepidemian vähättely sekä presidentin virheelliset väittämät siitä. Myös Bidenin kerrotaan syyttäneen Trumpia “luovuttamisesta” epidemian suhteen. Trumpin taitamattomuutta vahvistaa artikkeliin nostettu Bidenin varapresidenttiehdokas Kamala Harrisin kommentti, jossa tämä kutsuu Trumpin koronatoimien puutetta “suurimmaksi presidenttihallinnon mokaksi koko Yhdysvaltain historiassa”.
Tavanomainen Biden -diskurssissa Biden nähdään “normaalina” presidenttiehdokkaana. Hän ei ole täydellinen, mutta hänen valintansa olisi paluu tuttuun ja turvalliseen. Biden ei yllätä, vaan hänen odotetaan käyttäytyvän kuin korkean tason poliitikon yleensä. Tavanomainen Biden osallistuu kinasteluun Trumpin kanssa vaaliväittelyissä, mutta hän on usein järkevä, rauhallinen ja pystyy myöntämään virheensä. Biden on ymmärtäväinen, ja vaikka hän ei ole aina toiminut moitteettomasti, hän pyrkii parempaan. Kuten vaalien vaikutuksia Suomeen käsittelevässä artikkelissa haastateltu Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkija osuvasti toteaa: ”Tämän vuoksi tavanomaisempi presidentti, kuten Biden, olisi varmempi valinta.”
Ennakkosuosikki Biden puolestaan leimataan suosikiksi kyselyjen perusteella, ja hänen voittoaan pidetään todennäköisempänä kuin Trumpin. Esimerkiksi ennakkokyselyjä läpikäyvässä uutisessa Bidenin etumatkaa Trumpiin kutsutaan “roimaksi”, ja otsikossa julistetaan Trumpin mahdollista murskatappiota. Kyselyjen perusteella Biden nostetaan voittajasuosikiksi, vaikka samaan aikaan muistutetaan, etteivät kyselyt onnistuneet ennustamaan lopputulosta vuoden 2016 vaaleissakaan. Uutisessa, joka kertoo Bidenin haastattelusta CBS:n 60 minutes -ohjelmassa, Biden toteaa, että Trumpilla on “vielä” mahdollisuus voittoon. Diskurssissa Trump voi voittaa vippaskonstein, yrittämällä saada vaalituloksen kuulostamaan epäluotettavalta vetoamalla vilpillisyyteen.
On tärkeää huomata, että havaitsemani representaatiot ja niistä muodostuvat diskurssit eivät ole toisistaan irrallisia, vaan kietoutuvat aineistossa usein yhteen ja peilautuvat toisistaan. Huomasin myös diskurssien korostuvan eri tavalla rinnakkain, Trumpin diskurssien ollessa itsenäisempiä ja Bidenin diskurssien vertautuvan enemmän Trumpiin.
Yhdysvaltain presidentinvaalit vuonna 2020 olivat koko tutkimuksen teon ajan muuttuva tutkimusaihe. Vaikka Biden on nyt jo ehtinyt astua virkaansa Yhdysvaltain 46. presidenttinä, vaalien tai Trumpin presidenttikauden läpikäynti tuskin loppuu vielä vähään aikaan.
Mielestäni tutkielmani pohjalta on kiinnostavaa pohtia, missä määrin suomalainen media voi vaikuttaa yhdysvaltalaisten poliitikoiden uutisoinnin sävyyn. Aiemmassa tutkimuksessa on todettu, että harva kansalainen on itse tekemisissä poliitikkojen kanssa, vaan informaatio heistä saadaan pääasiassa median kautta. Voidaan kysyä, onko suomalaismedia samassa asemassa ulkomaalaisten poliitikkojen kanssa.
Vilma Timonen osallistui vuoden 2021 stipendikilpailuun. Tutkielma on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa.
