Reuters-instituutin Digital News Report 2024 -tutkimuksen mukaan suomalaiset pitävät ajan tasalla pysymistä, oppimista sekä erilaisten näkökulmien saamista tärkeimpinä uutisten käyttötarkoituksina. Kirjailija, toimittaja ja väitöskirjatutkija Koko Hubara kirjoittaa Suomen maaraportissa erilaisten näkökulmien puutteesta uutisoinnissa.
Työni parhaita puolia on, että pääsen keskustelemaan erilaisten ihmisten kanssa. Kun viettää työpäivänsä vapaan kirjailijuuden, aktivismin, toimittajuuden ja tutkijuuden parissa – ja ei, ne eivät pysy siististi omissa lokeroissaan, eikä tarvitsekaan – ja päivittää näistä kaikista ahkerasti sosiaaliseen mediaan, pääsee kuulemaan monenlaisia näkökulmia suomalaisten ihmisten ajatuksista tiedosta, tarinoista ja uutisista. Eräs seikka nousee jatkuvasti esiin: perinteiset uutistalot eivät kerro asioista näkökulmista, joita ihmiset kaipaavat. Jutuista paistaa läpi vanhanaikainen muka-neutraalius, tasapuolisuuden harha ja hyvin eurooppakeskeinen tapa hahmottaa maailmaa.
Monet kääntyvätkin sosiaalisen median puoleen. Siellä tilaa ottavat haltuun nuoret, vaivattomasti viraaliksi menevät toimittajat. He käsittelevät päivän polttavia asioita näkökulmista, joita moni on kaivannut koko elämänsä. Ajatellaan esimerkiksi 2010-luvun Arabikevättä, tai nyt meneillään olevaa Israelin armeijan tuhoisaa hyökkäystä Gazassa. Mikä käsityksemme niistä olisi, jos emme olisi päässeet seuraamaan paikalla olevien toimittajien uutisointia omissa someprofiileissaan?
Uutismedia verkossa 2024 -raportin mukaan yksi uutisten tärkein tehtävä on päivittää tuoreimmat tiedot mahdollisimman nopeasti ja tarkasti. Ihmiset kokevat, että media tekee tässä hyvää työtä. Mutta erilaisten näkökulmien nostamisessa ja uutisten kontekstoinnissa median koetaan jokseenkin epäonnistuvan. Ihmiset kaipaavat asioiden syvää analyysiä monenlaisten linssien läpi.
Sosiaalisen median vastaääniä, pidempiä, taustoittavia tekstejä, podcasteja ja videoita, joita kirjoittavat sekä substanssi- että kokemusasiantuntijat, tarvitaan monesta syystä. Joskus he uutisoivat siitä, mistä valtamedia ei pysty; esimerkiksi Gazassa Israelin armeija ei päästä toimittajia paikalle. On myös tervetullutta, että meitä haastetaan katsomaan asioita suoraan paikallisten silmien kautta, ilman toiseuttavia tiedonvälittäjien välikäsiä. Lisäksi tarvitaan suunnannäyttäjiä siihen, miten eri kanavia, kerronnan perinteitä ja formaatteja voi yhdistää innovatiivisesti.
Toukokuussa kuultiin ilouutisia tragedian keskellä, kun 25-vuotias palestiinalaistoimittaja Bisan Owda voitti arvostetun Peabody-journalistipalkinnon kännykällä Al Jazeeran AJ+-kanavalle kuvaamillaan videoreportaaseilla. Hän aloittaa jokaisen videon lauseella: ”Hi everyone, this is Bisan from Gaza, alhamdulillah, I’m still alive.” Hänellä on yli 4,5 miljoonaa seuraajaa pelkästään Instagramissa. Toivon, että myös meillä Suomessa mediatalot innostuvat palkkaamaan uusia ääniä, jotka haastavat perinteisiä näkökulmia ja kerrontaa.
Koko Hubara
vapaa kirjailija, toimittaja, väitöskirjatutkija
Kirjoitus on julkaistu Reuters-instituutin Digital News Report 2024 Suomen maaraportissa.
