Karoliina Lundahl palkittiin vuoden 2021 stipendikilpailussa. Lundahlin opinnäytetyö käsittelee verkkopalvelusuunnittelun ekologisuutta.
Elämme aikakautta, jossa ilmastonmuutos ja biodiversiteetin heikkeneminen ovat vahvasti läsnä arjessamme. Euroopan parlamentti on julistanut ilmastohätätilan ja mediassa puhutaan ympäristökriisistä ja ilmastoaktivismista. Pitäisi siis olla itsestään selvää, että ympäristövaikutukset tulee ottaa vakavasti kaikilla toimialoilla, jotta ihmiskunnan ja koko maapallon tulevaisuus voidaan turvata. Käytännössä tämä tarkoittaa valtioiden lainsäädännöllisen vastuun ja yritysvastuun lisäksi myös vastuuta jokaiselta yksilöltä. Vuoden 2020 megatrendiennusteissaan Sitra rohkaisikin nimenomaan yksilöitä ottamaan kantaa siihen, miten kukin tahoillaan voisi edesauttaa ekologista jälleenrakentamista. Opinnäytetyön aihe syntyi pyrkimyksestäni ymmärtää digitaalisen viestinnän ympäristövaikutuksia syvällisemmin, jotta voin tulevaisuudessa toimia kestävän kehityksen ja ympäristöasioiden puolestapuhujana toimialallani. Työssä tarkastellaan erityisesti käyttökokemussuunnittelijoiden (engl. UX designer) roolia verkkopalvelukehityksen ympäristöystävällisyydessä. Yhtenä työni tutkimuksellisista tavoitteista oli tarkastella, kuinka tietoisia Suomessa toimivat suunnittelijat ovat työnsä ympäristövaikutuksista. Pyrin myös selvittämään, olivatko he mahdollisesti ottaneet vastuuta työnsä ympäristövaikutuksista aiemmin.
Vaikkakin tietyt ilmastonmuutokseen vaikuttavat tekijät ovat hyvin tunnettuja, internetin ja verkkopalveluiden luomat ympäristövaikutukset usein jätetään huomiotta aiheen diskurssista. Kuinka usein verkkopalveluita selaillessasi mietit kuinka paljon selailusi kuluttaa luontoa? Todennäköisesti hyvin harvoin, jos lainkaan. Tämä jää myös valitettavan usein huomiotta verkkopalveluita suunnittelevilta ihmisiltä. Suomalaisten digitaalisen alan konsultointi- sekä tuotantotalojen vastuullisuusraportteja tai muuta ulkoista vastuullisuusviestintää läpikäydessä huomaa, että ympäristövastuun osa-alueella keskitytään tyypillisesti toimistotyöstä aiheutuviin ympäristörasitteisiin. Nämä yritykset eivät ota julkisesti kantaa siihen, miten heillä luodun tuotteen tai palvelun käyttövaiheen ympäristövaikutuksia pyritään suunnittelulla pienentämään. Myös opinnäytetyön kyselyyn vastanneista suunnittelijoista 60 % kertoi, ettei ole ajatellut työssään käyttövaiheen energiankulutusta.
Verkkopalveluiden osalta käsittelyssä ei ole samalla tavalla fyysiseksi materiaksi miellettyä ainetta, esimerkiksi puuta, tai logistiikkaa, minkä johdosta verkkopalvelut helposti mielletään vihreiksi vaihtoehdoiksi. Usein kuitenkin unohdetaan, että verkkopalveluiden pelkkä olemassaolo hyödyntää fyysisiä koneita ja laitteita, jotka tarvitsevat jatkuvaa energiavirtaa 24/7/365. Nämä koneet ja laitteet ovat puolestaan rakennettuja fyysisiä tuotteita, joilla on usein suuri hiilijalanjälki. Viestintäteknologian energian- ja sähkönkulutus on kasvussa ja on todennäköistä, että se muodostaa jatkossa yhä merkittävämmän osan koko maailman sähkönkulutuksesta. Vuonna 2012 viestintäteknologian osuus maailman sähkönkulutuksesta oli 4,6 %. The Journal of Cleaner Production julkaisi tutkimuksen vuonna 2018, missä viestintäteknologian osuuden arvioidaan nousevan jopa yli 14 % vuoteen 2040 mennessä. Lisäksi länsimäiset kulutustottumukset digitaalisten laitteiden ympärillä lisäävät verkkopalveluihin linkittyviä ympäristövaikutuksia huomattavasti. Verkkopalvelut usein myös mahdollistavat kulutusyhteiskunnan toteutumisen ja edesauttavat kulutuksen lisääntymistä. Kaikista näistä linkittyvistä ympäristövaikutuksista johtuen on hankala hahmottaa internetin ympäristövaikutusten todellista laajuutta.
Opinnäytetyössäni käsittelen ekologisen verkkopalvelusuunnittelun toimintamallia, joka hyödyntää tunnettuja ympäristösuojelun toimintaperiaatteita. Toimintaperiaatteita sovelletaan digitaalisten tuotteiden ja palveluiden elinkaareen. Perimmäisenä tarkoituksena on pyrkiä pienentämään verkkopalveluiden sekä verkkomedian ympäristövaikutuksia maksimoimalla palveluiden tehokkuutta. Tarkastelukohteina ovat erityisesti hiilidioksidipäästöjen sekä energiankulutuksen minimoiminen elinkaaren kaikissa vaiheissa. Toimintaperiaatteet sisältävät myös niin sanottujen “vihreiden” arvojen tukemista. Esimerkiksi verkkoisännöinti- eli hostingpalveluita valittaessa voidaan suosia uusiutuvia energialähteitä hyödyntäviä palveluntarjoajia. Kuitenkin ekologinen verkkopalvelusuunnittelu on ennen kaikkea ajattelumalli verkkopalveluiden suunnitteluun, jonka yksinkertaisena tarkoituksena on priorisoida kotiplaneettamme hyvinvointia.
Keskeisenä tarkastelukohteena ekologisessa verkkopalvelusuunnittelussa on energiankulutuksen optimointi kaikissa vaiheissa. Uusien verkkopalveluiden frontend-puolen energiankulutus määritellään pitkälti käyttökokemussuunnittelun vaiheissa. Käyttökokemussuunnittelijoilla on merkittävä rooli verkkopalvelun kokonaisvaltaisten ympäristövaikutusten minimoimisessa. Hyvällä käyttökokemussuunnittelulla voidaan kompensoida ja jopa pienentää muiden vaiheiden ympäristövaikutuksia, vaikka ympäristövaikutukset sivuutettaisiin kaikissa muissa projektin vaiheissa.
Tiedonsiirtomäärät korreloivat suoraan verkkopalvelun energiankulutuksen kanssa. Mitä enemmän kuluttajat lataavat tietoa verkosta, sitä enemmän tarvitaan sähköä tiedon siirtämistä varten, ja samalla tuotetaan myös enemmän CO2e-päästöjä ilmakehään. Jokaisella klikkauksella, sisällöllä ja kävijäpolulla on siis konkreettinen ympäristövaikutus, jota voidaan hyvällä rakenteellisella suunnittelulla pienentää.
Pääasiallisesti opinnäytetyön kyselyyn vastanneet verkkopalveluiden suunnittelijat olivat tietoisia ekologisesta verkkopalvelusuunnittelusta, mutta kokivat, että kyseisen toimintamallin vallitsevuus on suomalaisella toimialalla edelleen heikkoa. He eivät myöskään olleet varmoja, riittäisikö kyseiselle toimintamallille kysyntää tällä hetkellä. Tunne kysynnän puuttumisesta ja vallitsevuuden heikkoudesta voivat kuitenkin osaltaan johtua nimenomaan siitä, että aihetta ei tunneta vielä tarpeeksi. Kun ekologista verkkopalvelusuunnittelua ei osata konkretisoida käytännönläheiseksi myös sen tuottama arvo jää pimentoon, mikä puolestaan tekee sen myymisestä haasteellista. On selkeää, että alalla kaivataan konkreettisia ohjeita ja tutoriaaleja ekologisuuden edistämiseksi.
Kun puhutaan yhteiskuntavastuusta ja vastuunjaosta usein kuulee puhetta siitä, että yksittäiset ammattilaiset ja yritykset eivät pysty vaikuttamaan systeemisiin ongelmiin. Jos kuitenkin valtion tasolta halutaan muutosta ja säädöksiä, se ei tule tapahtumaan tekemättömyydellä. Nimenomaan yksittäisten ammattilaisten aktiivisten tavoitteellisten pyrkimysten vuoksi yritykset muuttavat toimintatapojaan ja säädöksiä asetetaan.
Vaikka digitaalisten verkkopalveluiden kehityksessä ekologisuus on selkeästi vielä lapsenkengissä, kiinnostuneisuus ja halu tutustua aiheeseen näkyivät työn tuloksista. Melkein puolet suunnittelijoista koki, että heidän työnantajansa olisi joko kiinnostunut tai erittäin kiinnostunut tarjoamaan ekologisia vaihtoehtoja asiakkailleen. Nämä ovat hyviä merkkejä siitä, että ekologisten arvojen merkityksen kasvattaminen alan toimintakulttuurin sisällä olisi tulevaisuudessa hyvinkin mahdollista.
Karoliina Lundahl palkittiin vuoden 2021 stipendikilpailussa. Opinnäytetyö on luettavissa Theseus-tietokannassa.
